Rudyard Kipling - Valon kadotessa

Suomentanut: Aino Malmberg

Sivumäärä: 345

Kustantaja: Otava

Painos ja vuosi: 3.painos - 1950

Luettuani kirjan, ymmärrän mitä kirjan nimi tarkoittaa. Nuori Kipling työskenteli nuoruudessaan Civil and Military Gazette -lehdessä, jossa hän julkaisi myös ensimmäiset kirjoituksensa. Nämä oivalliset tarinat julkaistiin myöhemmin myös kokoelmassa Intian ylängöiltä. Vähän näiden jälkeen kirjailija  julkaisi yhden ensimmäisistä pienoisromaaneistaan Valon kadotessa (1891). Tarina sijoittuu lähtökohtaisesti Sudanin sodan aikaan (1881-1885), johon osallistui Egypti, Sudan ja lopulta Englantikin.

Valon kadotessa on kertomus Sudanin sodan veteraanista Dick Heldarista, joka pahasti haavoittuessaan siirtyy siviiliin ja matkustaa takaisin Lontooseen. Tämä sotamaalari ja sotakirjeenvaihtaja on nuori vallaton taiteilija, jolla on selviä vaikeuksia adaptoitua siviilielämään. Hänen siirtymisensä Englantiin tapahtuu selvästi hyvästä mutta järjestetystä syystä, koska häneen taiteensa on lähtenyt suosiolliseen nousuun siviiliväestön keskuudessa. Dick unelmoi alituiseen nuoresta taiteilija ystävättärestään Maisiesta, joka selvästi käyttää hyväkseen "rakastuneen" ystävänsä yllättävää menestystä. Tarina rakentuukin aluksi pitkälti tämän nuoren parivaljakon yhteisiin toilailuihin. Tältäosin tarinassa riittää siis tietynlaista romantiikan henkeä, joka on kuin tervan vetämistä - toivotonta ja päämäärätöntä. Vaikka Dickillä on useita hyviäkin kavereita ja ehkä pari ystävääkin, hänen elämänsä on silti varsin yksinäistä. 

Ennen pitkää sotavamma alkaa jyllätä pahemmin ja mies alkaa pikkuhiljaa sokeutua. Ehtiikö hän tehdä valmiiksi tärkeimmän työnsä ja järjestellä asiansa kuntoon? Kuten aiemmin lukemissani Kiplingin kirjoissa on tässäkin kohtalolla suuri osuutensa tarinassa. Kuinka sitten ympäristö suhtautuu ihmiseen, josta tulee viallinen? Entä miten vammautuminen muuttaa ihmistä ja eristää hänet ympäristöstään? Ehkä tämä Valon kadotessa on lisäksi pessimistisin ja toivottomin tarina, mitä olen tähän mennessä Kiplingiltä lukenut. Tottahan on että tämäkin ainakin välillisesti on siirtomaatarina, eikä ehkä vähiten sieltä sotaisemmasta päästä.

Vaikka Valon kadotessa onkin yksi varhaisimpia Rudyard Kiplingin kirjoittamia kirjoja, ei se silti vaikuta mitenkään raakileelta tai kokemattomasti tehdyltä. Kirja on lisäksi hyvin suomennettu ja sen kieli ei ole lainkaan kömpelöä saati vanhanaikaista. On yhtäkkiä vaikeaa keksiä masentavampaa tarinaa kuin tämä epätoivoinen ja luopumista täynnä oleva selviytymistaistelu. Jopa onnenpotkut kääntyvät lopulta onnettomuudeksi ja jos yhden saa, niin kaksi menettää. Toisaalta tämä lienee myös tarinan kantava ja koukuttava voima.

Kirjan kansilehden kuvitus on Kari Grandi -henkinen ja ehkä tuon perusteella olisi voinut odottaa jotain "hieman" positiivisempaakin. Suosittelen kirjaa lämpimästi, enkä kadu ollenkaan että tämän aikanaan ostin 0,20€ hintaan kierrätyksestä.