Suomentanut: Mirja Halonen
Sivumäärä: 503
Kustantaja: LIKE
Painos ja vuosi: 1.painos - 2002
Puntissa pakottaa! Mielestäni Yhdeksäs portti on yksi kaikkien aikojen parhaita elokuvia, siis yhtään liioittelematta. Se on siis Roman Polanskin Perez-Reverten kirjan pohjalta ohjaama elokuva. Luin myös n. vuosi sitten kirjan, joka oli erilainen mutta oikeastaan miltei yhtä hyvä. Arturo Perez-Reverte on espanjalainen melko kattavasti suomennettu kirjailija, jonka tuotantoa voisi luonnehtia eräänlaiseksi jännitys ja kauhuseikkailukirjallisuudeksi. Vaikuttaisi myös siltä että hän nojaa pitkälti dokumentaarisiin sekä historiallisiin tietoihin ja lähteisiin. Jos hän kirjoittaa pelkästään siitä mikä häntä kiinnostaa, hänen täytyy olla älyttömän tietopuolinen mies. Päätin siis lukea tämän hyllyssä odotelleen kirjan Merikartta, joka on myös aviopuolisoni ns. haastekirja.
Merikartta sijoittuu kutakuinkin nykyaikaan, ehkä 1990-luvulle. Tarinan päähenkilö Coy on maakravuksi heittäytynyt entinen kauppalaivaston perämies, joka on joutunut onnettomien sattumien ja kenties huolimattomuuden vuoksi työttömäksi. Hän kiinnostuu eräässä merellisessä huutokaupassa vanhasta 1700-luvulla painetusta kartasta, joka osoittautuu hinnaltaan täysin tavoittamattomaksi. Kartasta on kiinnostunut muutama muukin huutaja ja tästä kehkeytyykin melkoinen tahtojen kamppailu. Herra Coy kiinnittää huomionsa kauniiseen nuoreen naiseen joka kilpailee kovaluontoisesti sliipatun näköistä ponnarimiestä vastaan. Nainen voittaa huudon ja herra Coyn onnistuu tutustua tähän salaperäiseen ja viekkaan oloiseen naiseen. Nainen paljastuu Espanjan puolustusvoimien palveluksessa työskenteleväksi Tanger Sotoksi, eikä hän ehkä olekaan sellainen nainen miksi mies hänet ensin oletti.
Kartan merkitys konkretisoituu tuttavuuden myötä Coylle ja hän ajautuu eräänlaiseen aarreseikkailuun Espanjan Välimeren puoleiselle rannikolle. Coyn ja Soton kannoilla liikuskelee vaarallista porukkaa ja on ilmiselvää että kysymyksessä ovat kovat panokset ja palkinnot. Kuumeiset etsinnät koskevat jesuiittojen aikoinaan omistamaa ja meritaistelussa uponnutta Dei Gloria alusta, jonka lastina piti tuolloin olla vain pumpulia, tupakkaa ja muuta kulutustavaraa. Olisiko siellä ollut kuitenkin jotain paljon arvokkaanpaakin, ehkäpä jopa kultaa tai jalokiviä?
Pérez-Reverten teksteissä on paljon asiatietoa koskien merenkäyntiä, Välimeren maanteiedettä ja jopa tekniiikkaa. Itse ainakin hämmästelen kuinka paljon toimittajakirjailija on ottanut selvää asioista, eikä ole jättänyt asioita tökerösti puolitiehen (kuten olen muutamien muiden aiheesta kirjoittaneiden kohdalla huomannut). En ole mikään merenkäynnin asiantuntija, mutta teksti on kaikesta päätellen hyvinkin todenperäistä. Kirjailija ohjastaa lukijansa myös kartanpiirtäjien ja erilaisten merenmittaustekniikoiden maailmaan, jotka ovat ainakin itselleni mielenkiintoista aluetta. Merikartta selvittää esim. lukuisien historiallisten nollameridiaanien sijainnit, sekä teknisten navigointilaitteiden ja -tekniikoiden periaatteita.
Merelliset luonnon kuvaukset ovat vaikuttavia ja paljon enemmän kuin pelkkiä sanoja. Näihin Pérez-Reverte on selvästi ladannut täyden laidallisen tunteita ja kertojan luovuutta. Oikeastaan lukija tutustuu lähes kaikkiin maailman meriin ja lukuisiin kaupunkeihin, sateisiin, aurinkoisiin, pölyisiin ja kuumaa sykettä huokuviin rantakatuihin. Mutta ei jotain huonoa jos ei hyvääkin. Sivulta 386 alkaa tuskastuttava harlekiinihöttö, jossa tulee selväksi mm. miten ihmisiä tehdään. Toisaalta tämä varmasti tehoaa romatiikasta ja erotiikasta kiinnostuneeseen lukijaan hyvinkin. Minuun ei ainakaan tässä kontekstissä. Hieman vähemmänkin olisi riittänyt. Selvä ylilyönti.
Valotanpa hieman muutamaa keskeistä henkilöä. Herra Coy on keski-ikäinen merimies joka pitää itseään hieman yksinkertaisena, mutta rehtinä ja suoraselkäisenä miehenä. Tämä lienee tottakin kun hänen olemistaan ja tekemistään seuraa. Coy tarttuu herkästi paukahteleviin nyrkkisuorituksiin, jotka ihailtavan usein johtaa tuloksiin. Toisaalta nämä tapahtuvat väärään aikaan ja väärässä paikassa. Näin ollen loppupeleissä niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Kuten tosimiehet yleensäkin - ajattelee hän enemmän alakerralla kuin yläkerralla. Hänen temperamenttisen luonteensa taakse kätkeytyy kuitenkin vätystelevä ja spanielinsilmäinen perään itkijä, joka roikkuu kuin takiaispallo vahvassa naisessa. Yleensä hän ei juo. Mutta jos juo niin pilaa kaiken. Coyn vahvuus on kuitenkin merenkäynnissä ja niihin kuvioihin soveltuvissa rautaisissa taidoissa ja hermoissa. Epäilemättä siis ihan tavallinen espanjalainen merimies.
Tanger Soto on lujatahtoinen nainen, jolla on menneisyys miehisessä maailmassa. Hän on kylmä kuin jää ja ei yleensä anna heikkojen hetkien sotkea omaa toimintaansa. Ulospäin lähes viilipytty, mutta sisällä selvästi myrskyää. Ainakaan itse en saa täyttä selvyyttä hänen motiiveilleen ja luonteelleen, mutta ilmiselvästi hän on tämän paketin terävin naula. Coy on huomaavinaan hänessä jopa poikamaisia piirteitä, jotka selvästi miestä askarruttavat ja kiinnostavat. Vaikka Coyta raivostuttaa hänen alisteinen asemansa Soton suhteen, on hän auttamattomasti menettänyt pikkusormen ja pian koko käden. Tanger on korkeasti koulutettu nainen ja hänen kulissinsa ovat tiukassa, ei kuitenkaan kenties loppumattoman tiukassa. Soto saa katseet kääntymään ja sydämen läpättämään. Näissä edellä mainituissa ihmistutkielmissa kirjailijalla on kieltämättä vuorovaikutuspsykologista silmää.
Parivaljakkoa väijyy gibraltarilainen rosvokopla, jotka ovat merirosvojen jälkeläisiä. He ovat toki tavoiltaan paljon hienostuneempia kuin esi-isänsä, mutta käyttävät tarvittaessa julmia ja kovia otteita. He ovat halukkaita jopa "sopimuksiin", mutta ainakaan Tanger ei tahdo näihin lämmetä. Jäljillä kummittelee myös Danny De Viton oloinen pieni ja lihava palkkasotilas, joka on hetkittäin tehokas ja hetkittäin jähmeä. Nämä liikemiehiksi itseään tituleeraavat tahot onnistuvat sekoittamaan viihdyttävästi kuvioita, joten jännitystä ei tarinasta puutu rahtuakaan. Ja kuka onkaan lopulta tarinan konna?
En osaa ajatella kirjaa kovinkaan syvällisesti, mutta ainakin se on hyvin kirjoitettu ja viihdyttävä. En myöskään osaa sijoittaa sitä tarkemmin mihinkään genreen, eikä se ole edes tarpeen. Arturo Pérez-Reverte on hyvä tarinan kertoja, kunhan osaa pitää romantiikan ja erotiikan oikeissa suhteissa. Tämäkin kirja on kenties yksi parhaimpia mitä olen pitkiin aikoihin lukenut. Merikartassa vahvuudet ovat eittämättä tietopuolisuudessa ja voimakkaiden tunteiden kuvailussa. Ehkäpä Coyssa on hitunen Zorbasta ja Mickey Rourkea (kuten vaimoni arvioi). Rivien välistä paistaa kirjailijan toimittajatausta, eikä se ainakaan allekirjoittanutta mitenkään häiritse.
Teksteissä käytetään näitä EVVK-lyhenteitä, jotka ovat tulleet suosituksi sittemmin esim. nettimaailmassa. Lisäksi tarinassa mainitaan myös kirjavälittäjä Corso, joka esiintyi Yhdeksännen portin keskeisimpänä henkilönä. Suoraviivaista ja paljonpuhuvaa tekstiä - kenties yllätyksiäkin valveutumattomalle lukijalle. Aika jonka Merikarttaan sijoittaa on erittäin hyvä investointi.
Teksteissä käytetään näitä EVVK-lyhenteitä, jotka ovat tulleet suosituksi sittemmin esim. nettimaailmassa. Lisäksi tarinassa mainitaan myös kirjavälittäjä Corso, joka esiintyi Yhdeksännen portin keskeisimpänä henkilönä. Suoraviivaista ja paljonpuhuvaa tekstiä - kenties yllätyksiäkin valveutumattomalle lukijalle. Aika jonka Merikarttaan sijoittaa on erittäin hyvä investointi.
