Pearl S. Buck - Hyvä maa

Suomentanut: Vera Snellman

Sivumäärä: 378

Kustantaja:WSOY

Painos ja vuosi: 6.painos - 1976

Taolaisiin juhliin hommattiin buddhalaiset rumpalit. Pearl  S. Buck oli amerikkalainen kirjailija, joka julkaisi melko paljon itää ja erityisesti Kiinaa koskevaa fiktiivistä kirjallisuutta. Hänen tuotantoaan on suomennettu paljon, mutta kuitenkin yksi kirja nousee ylitse muiden. Hyvä maa sai aikoinaan 1932 Pulizer-palkinnon ja kirjaa pidetään yhtenä painavimmista perusteista hänelle myönnettyyn Nobelin kirjallisuuspalkintoon. Kirjalija vietti lapsuutensa Kiinassa, joten lienee luonnollista että aihemaailma on sieltä ammennettu. Kaikesta päätellen Buck oli myös näitä varhaisia naisasianaisia, joten naiset ovat suuressa roolissa hänen kirjoissaan. Päätin siis lukea tämän hyllystäni löytyvän hienon Nobel-sarjan kirjan Hyvä maa. Hyllysäni näyttää olevan lisäksi myös Kätketty kukka, Keskipäivä, Mandala, Rouva Liangin tyttäret ja Ylpeä sydän.

Hyvä maa on tarina Wangin suvusta ja erityisesti Wang Lungista, joka edustaa talonpoikaisammattikuntaa. Alussa mies asuu kahdestaan vanhan isänsä kanssa ja ansaitsee hiellä ja verellä elantonsa vähäisiltä tiluksiltaan. Pian hän menee naimisiin naisorja O-lanin kanssa ja alkaa laajentaa suurella vaivalla omaisuuttaan ja maa-alueitaan. Pian koittaa kuitenkin kurjat ajat ja kaikki joutuvat kärsimään puutetta ja nälänhätää. Wang Lungin perhe kasvaa määrällisesti ja tämän vuoksi nälkäisiä suita on useampikin ruokittavana. Koska vihtahousun luihu luuranko yrittää ujuttaa kalman katkuisia sääriään perheen oven rakoon, joutuvat he muutamaan paremman elämän toivossa kaupunkiin.

Kaupungissa Wang Lung opettelee kapitalismin alkeita riksakuskina ja hänessä alkaa itää herran siemen, joka pian rappeuttaa hänen nöyrän ja rehellisen sielunsa. Vaikka mies kurittaakin näpistelevää poikaansa oikein olan takaa, luisuu hän itse luomaan imperiuminsa herroilta varastetulla kullalla. Wangissa kytee kuitenkin kunnianhimoa ja yritteliäisyyttä, joten hän palaa omille mailleen ja ostaa kosolti lisää maata viljeltäväksi.

Wang Lungin vaimo O-lan on voimakas niin fyysisesti kuin henkisestikin, vaikkei ole ulkomuodoltaan mikään kukkanen. Hetkittäin tuntuukin että hän toimii epäröivän ja epävarmankin miehen tukirankana. O-lan häpeää tavallaan omia juuriaan ja hukuttaa tämän tuntemuksen ahkeruuteen ja lasten synnyttämiseen. Mielestäni nainen on syrjään vetäytyvää ja vaatimatonta sorttia, joten hän saa tarinassa yllättävän vähän huomiota. Niinpä hän on kelvollinen oman aikansa tilallisen rouva, vaikka mies ei tätä teoillaan mitenkään osoita. Vaikka Wang Lung kunnioittaa omalla tavalla vaimoaan, niin hän vastapainoksi kokee jopa vastenmielisyyttä tämän karkeita ja lakastuvia muotojaan kohtaan.

Wang Lung on itse pyrkyri ja nousukas, joka käyttää paljon tarmoa itsensä ja perheensä eteen. Vaikka hänen lähtökohtansa on vaatimaton, pyrkii hän kiiltävän perään kuten mikäkin varis. Miestä ei voi syyttää laiskuudesta (ainakaan aluksi), koska hän tekee kaiken yksin tai vaimonsa kanssa viimeiseen asti. Mies peilaa usein itseään setäänsä ja sedän poikaan, jotka ovat kaikkea muuta kuin hän itse. Setä on laiska ja selkäänpuukottava ukko, joka ei viitsi tehdä mitään jos ei ole pakko. Hän puhuu pahaa suvustaan selän takana ja näinpä koko sedän perhe on Wangin silmissä turha mutta pakollinen paha. Aika ajoin herra Wang sortuu sinisilmäisyyteen ja hoippuu jopa "pöljyyden" rajoilla, skarpaten kuitenkin jonkun toisen huomautuksesta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on sedän rooli tarinan loppupuolella, hänhän on suorastaan mafian sujoelurahan korvike.

Herra Wangin pojat ovat kaikki omalla tavallaan onnistuneita, pari lukenutta ja yksi muuten fiksu ja filmaattinen. Miehellä on poikien suhteen suuria odotuksia, jotka ei kuitenkaan ole joka hetkellä realistisia. Tavallaan pojat tukevatkin perheen dynamiikkaa, mutta ovat kaiketi oman tien kulkijoita. Poikien naittamisesta tuleekin oma kultturelli tapahtumasarja, joka tosin katkeaa rouvan kuolemaan.

Kirjassa ei kerrota täsmällistä tapahtuma-ajankohtaa, mutta koska perhe matkustaa junalla etelään niin päättelisin että eletään 1900-luvun alkuvuosia (junarata avattiin vuosiadan vaihteessa). Näin ollen tapahtumaketju jatkuu siitä aina kolme kymmentä luvulle, jolloin alkaakin olla jo paljon levottomuutta. Yhteiskunnallisia rakenteita ei suuresti kirjassa kuvailla. Kysymys kuuluukin oliko niitä suuremmin Kiinan maaseudulla tuohon aikaan, vai oliko se lähinnä niin että kylän rikkain ja vanhin päättää. Esimerkiksi yhtään viranomaista ei tarinassa esiinny, ehkä pois luettuna sotilasjoukkio joka edusti ketä lie. Ainakin sedän poika puolusti näyttävästi nuoria hulinoivia solttupoikia. Nämä kortteerasivat Wangien luona ja yrittivät nipistellä ja lähennellä  naisväkeä.

Naisten rooli ja asema tuolloisessa Kiinassa oli kurja ja arvoton. Ainakin tässä yhteydessä he olivat joko orjia tai porttoja ja heitä pidettiin likimain kauppatavarana. Vaikka asiaa olisi kirjassa hieman dramatisoitu, lienee kaikki edellä mainittu valtaosin täyttä totta. Hyvässä maassa on useita voimakkaita ja tärkeitä naishahmoja, jotka ovat jokainen omalla tavallaan selviytyjiä. He kaikki löytävät itsestään omat vahvuudet ja toisaalta miehestä kaikki heikkoudet. Ylipäätään miltei kaikki ihmiset ovat kirjassa viekkaita ja yrittävät hyötyä toinen toisestaan. Kouluttamaton ihminen esiintyy impulsiivisena ja ylitunteikkaana, joka saa raivarit vähäisestäkin asiasta.

Kulttuuria tuodaan tarinassa yllättävän niukalti esiin. Näitä edustaa lähinnä hautajaiset ja häät, joissa lukija saa käsityksen tuolloisista perhejuhlista. Tietysti nämä erilaiset hierarkiset jutut ja maalaistyö sinällään valottavat olosuhteita ja antavat vastauksia muutamiin kysymyksiin. Tuolloisena valuuttana käytettiin kuparikolikoita, hopekolikoita, kultakolikoita ja jalokiviä. Ajoittain puhuttiin pencestä, joka on käsittääkseni pikemminkin englantilainen yksikkö, ei niinkään kiinalainen? Säästöpossuna toimi mukavasti seinä, johon arvoesineet ja raha savella valettiin.

Positiivinen asia sinänsä on se, ettei yksikään tarinan henkilö joudu tapetuksi. Vaikka sodistakin puhutaan ja kateelliset ja nälkäiset joukkiot muiluuttavat ja ryöstelevät turvattomia ihmisiä, ei kukaan varsinaisesti kuole tämän seurauksena. Vaikka olisin odottanut Hyvässä maassa hieman romantiikkaakin, niin tämä typistyy lähinnä miehisten tarpeiden tyydyttämiseksi tai platoniseksi ihmissuhteiluksi. Tarinassa osoitetaan varsin konkreettisesti menestyksen ja rikastumisen turmeleva vaikutus, joka tarttuu herroista duunareihin. Itse pidin kovasti tästä kirjasta ja vaikka puolenvälin jälkeen aloin odotella loppuhuipennusta, saatoin todeta että tarina tarjosi vielä lukuisia  odottamattomiakin käänteitä. Pearl S. Buckin teksti on helppoa lukea ja sen pystyy hyvin sisäistämään. Niinpä kirja on oivallinen ja varteenotettava vaihtoehto esim. viikonloppulukemiseksi.