Suomentanut: Eino Voionmaa
Sivumäärä: 354
Kustantaja: WSOY
Painos ja vuosi: 1.painos - 1929
Määrätietoisuudesta sielun ristiriitoihin. Jatkan Victor Hugon Kurjien lukemista ja olen päässyt siis osaan kolme(lyhentämättömässä versiossa). Nämä kolme ensimmäistä kirjaa ovat muuten yllättävän hyvä kuntoisia kun ottaa huomioon, että ne ovat jo 1920-luvulla painettuja.
On kulunut taas noin kymmenisen vuotta lisää ja eletään Pariisissa. Nuori Bonapartisti-henkinen Marius elää isoisänsä kanssa, hän on jäänyt "orvoksi" äidin kuoltua ja näin ollen joutunut isoisän kasvattamaksi. Kuitenkin yllättäen Marius saa tietää isästään ja siitä että hän haluaisi tavata nuoren miehen. Tästä käynnistyy tarina joka lomittuu hienosti edellisten kirjojen tapahtumien kanssa. Mariuksen isä on maineikas upseeri, jonka jo aiemmin tutuksi tullut herra Thenardier pelasti Waterloon taistelussa. Vaikka Marius ei ehdi nähdä isäänsä hän saa perinnöksi ohjeita, joiden perusteella pitää Thenardieria palvella ja auttaa. Paljastuu kuitenkin erinäisiä syitä jotka luovat läpipääsemättömiä jännitteitä.
Kesti jonkin aikaa että oivalsin myös Cossetten esiintyvän kirjassa, ja ilmestyypä tässä ohessa myös Jean Valjean kuvioihin uudella nimellä. Lopulta Marius on varsin passiivisessa roolissa, lähinnä hän vain seuraa tapahtumien etenemistä.
Päälimmäisinä teemoina kirjassa ovat Mariuksen itsepäisyys, ylpeys ja naiivius. Toisaalta kirja paljastaa myös köyhien ja kerjäläisten joukossa esiintyviä lieveilmiöitä. Ehkäpä Marius joutuu luopumaan sinisilmäisestä suhtautumisesta ja näin ollen tarkastamaan omia liberaaleja asenteitaan.
Thenardierin kieroutuneen mielikuvituksen rikkaus hakee vertaansa varmasti koko kirjallisuudessa. Sairaan mielen monisäikseiset ideat risteilevät pelkuruuden, raivon ja kyynisyyden ristiaalloilla. Oikeastaan hänen mielen maisemansa kulkee käsikädessä yleisempienkin yhteiskunnallisten ilmiöiden kanssa. Thenardier kaiketi yrittää turruttaa paatuneen mielen luomaa tyhtjyyttä ja kyllästyneisyyttä haalimalla epärehellisesti ja häikäilemättömästi rahaa (ilmiöhän ei ole outo nykyaikanakaan).
Marius on hyvin linjassa aiempien Kurjat -osien kanssa. Tätäkin kirjaa on vaikea arvioida paljastamatta juonta tarpeettoman paljon. Näistä kirjoista on olemassa supistettu versio, mahtaakohan niistä puuttua jotain olennaista? Yleensä olen kaikkia typistettyjä versioita vastaan, koska jos kirjailija ei ole itse vaivautunut niitä karsimaan - oletan että on mielekästä lukea koko hoito. Nyt kun olen lukenut reilut puolet Kurjista, tuntuu siltä että tarina on paljon ajankohtaisempi mitä ehkä uskoinkaan. Se on lähes ajaton.
Alan olla aika varma siitä, että tartun samaan urakkaan jossain vaiheessa!
VastaaPoistaSe kannattaa kyllä. Katselin tuossa esim. näitä lähikirjastoja ja kahdesta paikkaa löysin tämän kyseisen painoksen sarjan. Voi olla että joka paikasta ei edes löydä näitä, mutta isommista kaupungeista luulisi löytyvän. Jos olisin ranskankielen taitoinen, niin lukisin varmaankin alkukielellä. Kun saan tämän savotan loppuun, niin luultavasti alkuvuodesta tsekkailen tuota Marcel Proustia.
Poista