Kirjailija: Kauko Röyhkä
Sivumäärä: 260
Kustantaja: LIKE
Painos ja vuosi: 1.painos - 1996
Ylevää toimintaa rakkauden rintamalla. Kaikkeen se Kaukokin on ehtinyt, kuten esimerkiksi kyseisellä kirjalla ollut Finlandia-palkinto ehdokkaana. Vaimoni valitsema haastekirja Kaksi aurinkoa on keskeisinpiä tuotoksia ja ilmeisesti aika on viimein kypsä tämänkin kirjan lukemiseen. Taiteilija Röyhkältä ilmestyi hiljattain uusi kirja Poika Mancini, joka on jatkoa Miss Farkku-Suomelle. Tämän vaimoni hiljattain luki ja lausui varovaiset kehunsa. No... saattapi olla sitten suraavana kenties.
Kaksi aurinkoa on kertomus Elis -nimisestä nuoresta miehestä, joka ei pidä ajatuksesta lähteä sotimaan isänmaan puolesta. Hän on viihde taiteilija ja pitää enemmän musisoimisesta ja naisissa juoksemisesta, eipä sillä etteikö tämäkin kiinnostaava olisi. Niinpä Elis kerää kampsunsa ja lähtee Ruotsiin "evakkoon" ja jättää Helsinkiin hänen uuden tyttöystävänsä Tytin. Ruotsissa ei mies välty kommelluksilta ja jää kiinni okkultisen seuran afterpartyissa. Siveettömän käytöksen ja sotilaskarkuruuden vuoksi hänet palautetaan Suomeen, jolloin hän joutuu ns. rangaistuspataljoonaan - rintamalle etulinjaan. Elis onnistuu kuitenkin kunnostautumaan ja pääsee vähän helpompiin hommiin, eli musikantiksi viihdytysjoukkoihin. Tästä kehkeytyy reteä ja ronski(humoristinenkin) tarina sota-ajan Suomesta ja erityisesti asemasotavaiheen sotatoimialueesta. Loppuvaiheessa kirja keskittyy kasvavassa määrin Eliksen soittokaverin Turen elämään, johon kirja lopuksi kulminoituukin.
Naiset edustavat kattavaa osaa tässäkin kirjassa ja heitä kuvaillaan monipuolisesti. Lähes kaikki heistä ovat tämän alati vaihtuvan "poikaporukan" liepeillä ja heidän kanssaan harrastetaan rajuja, jos miltei mauttomiakin akteja. Toisaalta varsin osaavalta vaikuttaa myös tämä parempi puoli, eikä se jää vähimpään osaan tätäkään kirjaa. Yllättävän paljon Röyhkä paljastaa myös miesten haavoittuvuudesta ja ehkä tämä edustaakin rehellisintä puolta tässä tarinassa, joka on muuten lähinnä jonkinlaista fantasiaa. Voimakkaita naispersoonia kuten Tytti ja vaalea turkoosi nainen lähestytään ristiriitaisesti. Upseerit jotka ovat saksalaisia ja suomalaisia kohtelevat naisia esineellistävästi - jopa törkeästi. En osaa sanoa mitä Röyhkä tässä ajaa takaa (ehkä ei mitään), mutta jonkinlainen auktoriteetiviha saattaa olla kysymyksessä. Tokihan sota on paha ja se muuttaa ihmisiä - niin miehiä kuin naisiakin, mutta jotenkin karikatyyrisiä ovat kirjan ihmiskuvat.
Naiset edustavat kattavaa osaa tässäkin kirjassa ja heitä kuvaillaan monipuolisesti. Lähes kaikki heistä ovat tämän alati vaihtuvan "poikaporukan" liepeillä ja heidän kanssaan harrastetaan rajuja, jos miltei mauttomiakin akteja. Toisaalta varsin osaavalta vaikuttaa myös tämä parempi puoli, eikä se jää vähimpään osaan tätäkään kirjaa. Yllättävän paljon Röyhkä paljastaa myös miesten haavoittuvuudesta ja ehkä tämä edustaakin rehellisintä puolta tässä tarinassa, joka on muuten lähinnä jonkinlaista fantasiaa. Voimakkaita naispersoonia kuten Tytti ja vaalea turkoosi nainen lähestytään ristiriitaisesti. Upseerit jotka ovat saksalaisia ja suomalaisia kohtelevat naisia esineellistävästi - jopa törkeästi. En osaa sanoa mitä Röyhkä tässä ajaa takaa (ehkä ei mitään), mutta jonkinlainen auktoriteetiviha saattaa olla kysymyksessä. Tokihan sota on paha ja se muuttaa ihmisiä - niin miehiä kuin naisiakin, mutta jotenkin karikatyyrisiä ovat kirjan ihmiskuvat.
Kirjan teksti on jo itsellenikin tutuksi tullutta härskiä ja provosoivaa, mutta toisaalta myös varsin kyynistä. Eliksen kautta avautuu epäilemättä kappale kirjailijan omaakin ajatusmaailmaa. Jos ei tuosta sodasta pääse muuten eroon kuin sotimalla, niin laitetaan sitten haisemaan kunnolla. Navanalusjutut ovat Röyhkän yksi kantavista voimista ja jollakin omituisella tavalla ne ovat jopa kepeitä ja huvittaviakin. Kautta linjan jutut lipuvat mielestäni hieman överiksikin, mutta jos antaa taiteilijan ilmaisuvapaudelle tarpeeksi tilaa, pystyy niitä lukemaan kohtalaisen vaivattomasti. Aika boheemia muusikkomeininkiä ja vapaata seksiä, noinkohan sitä on tuolloinkin ollut? Ehkäpä on ollutkin. Kirjassa päästään sodan melskeeseen vasta loppusuoralla, mutta joitain maistiaisia rintamalinjan upseerikeikaroinnista saadaan toki jo aiemminkin. Humoristisella tavalla kyynistä tekstiä. Aivan kelvollinen kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti