Ari Paulow - Päästä meidät pahasta

Kirjailija: Ari Paulow

Sivumäärä: 384

Kustantaja: LIKE

Painos ja vuosi: 2.painos - 2006

Pieniä ja suurempiakin kuvioita. Ari Paulow on oululais-kempeleläinen kirjailija, jonka tuotanto on lähinnä dekkaripainotteinen. Hän on tosin viimevuosina kirjoittanut myös nuortenkirjoja. Keskeisempänä tuotannossa on kuitenkin  nämä Jesse Hackman etsiväkirjat, joita on julkaistu jo yli kymmenen vuotta. En ole aiemmin lukenut Paulowin kirjoja, vaikka niitä on itselläni signeerattuinakin. Olen siis tavannut kirjailijan ja kannatan hänen tuotantoaan jo paikallisuudenkin vuoksi. Päätin lukea tämän kolmannen Hackman-sarjan kirjan Päästä meidät pahasta.

Tarina sijoittuu Ouluun ja Kempeleeseen, siis kirjailijalle hyvin tuttuun ympäristöön. Erään kempeleläispohatan tytär siepataan ja hänestä vaaditaan lunnasrahoina 250000 euroa. Pohatta palkkaa Jesse Hackmanin selvittämään tytön katoamista ja tästä käynnistyy melko mutkikkaaksikin äityvä rikosseikkailu. Oulun alamaailman (kuvitteelliset) kovanaamat tulevat tutuksi ja itsellenikin tutut paikat vilahtelevat teksteissä tuon tuostakin. Oikeastaan tämä onkin kirjan yksi viihdyttävimpiä puolia. Torinranta, Tietomaan parkkipaikka, Jumprun pubi, Heinäpää, Sarkkiranta yms. Tarina on pullollaan myös rentoa läpänheittoa, joka ei kuitenkaan puristu eetteriin häiritsevän läyhäkkäästi.

Koska juonessa on pohjimmiltaan peruskuviot ja -elementit, en ala sitä sen suuremmin availemaan - pilaisin vain jonkun lukukokemuksen. Kuitenkin aina jossain vaiheessa lukemista esittää itselleen muutaman kysymyksen. Onko tapahtumat uskottavia? Onko kirja viihdyttävä? Eteneekö juoni loogisesti? Ja lopulta kannattaako tai kannatiko kirja lukea? Kaikki edellä mainittu toteutui valtaosin, paitsi tuo uskottavuus. Esim. ainakaan itse en suunnittelisi yhtäkkiä pikahäitä, jos siskoni aivot olisi juuri ammuttu seinille. Lopulta myös tarinan suuruus kasvaa James Bond -mittasuhteisiin, joka täällä koleassa pohjolassa tuntuu lähinnä pompöösiltä. Eipä sillä, alkusivulla väitetään kirjan perustuvan löyhästi tositapahtumiin. Miltä osin ja kuinka paljon, sitä ei (onneksi) voi tietää? 

Päästä meidät pahasta on hyvin kirjoitettu dekkari, jonka seurassa pari iltaa vierähtää kivasti. Teksti on hyvin jäsennelty ja kronologia on selkeää. Rikollisten motiivit, mielen ja tekemisen  logiikka toimii kuten voisi todellisuudessakin uskoa. Epäilemättä tapahtumille ja tekijöille on omat esikuvansa. Rosvot vierailevat aivan tuossa naapuriteillä, joten pistää miettimään onko tämä lähiympäristö todellisuudessakaan mikään lintukoto. Hyllyssäni odottaa myös tuo Khilafa!, jonka luen kenties vielä tämän vuoden kuluessa. Ainakin tämä kirja kannatti lukea.

Anu Kaipainen - Arkkienkeli Oulussa

Kirjailija: Anu Kaipainen

Sivumäärä: 239

Painos ja vuosi: 5.painos - 1991

Lakeuksien Pohjanmaa. Anu Kaipainen oli opettaja ja kirjailija, joka asui työnsä vuoksi useilla suomalaisilla paikkakunnilla. Hän ehti olla melko tuottelias ja olipa hän jopa Finladia ehdokkaanakin Granaattiomena -teoksellaan. Valitsin kuitenkin luettavakseni tämän vaimoni haastekirjan Arkkienkeli Oulussa. Käsittääkseni tämä on yksi hänen keskeisimpiä teoksiaan ja pidän itse tätä kotiseutukirjana - joten oikeutetusti luen tämän ensimmäisenä. Arkkienkeli Oulussa otettiin aikanaan myös Oulun kaupunginteatterin ohjelmistoon ja tämä lisäsi tarinan suosiota.

Tarina kertoo Suomen sodan (1808-1809) ajasta Oulun kasarmikaupungissa. Tuolloin Oulu toimi muun muassa kenttäsairaala kaupunkina ja eli vallan vaihtumisen aikakautta. Kirjassa käsitellään myös sotaa ja kyseisen aikakauden tuomaa ilmapiirin muutosta. Elettiin siis hetkiä jolloin Ruotsi-Suomi muuttui Venäjäksi. 

Leena Schagg on vaivainen ja heikkolahjainen nainen, joka elää oman aikansa hylkiönä yhteiskunnassa, jossa ei suvaita mielen eikä ruumiin heikkouksia. Ympäristö huomaa ja noteeraa Leenan olemassa olon, mutta mitään positiivista huomiota hän ei saa - ehkä joskus sääliä. Miehet käyttävät häntä hyväkseen ja hän on julkisen häpeän ja pilkan kohteena. Eräänä päivänä hän kyllästyy lopullisesti yksinoloon ja päättää hankkia miehen itselleen. Koska hän ei saa kelvollista ja vitaalista miestä(joita tuolloin oli muutenkin rajallisesti tarjolla), hän päättää herättää erään kaatuneen sotilaan. Omassa pienessä saunamökissään hän sitten virvoittelee ja hoitaa vainajaa. Tämä herääkin henkiin ja tarjoaa Leenalle verrattomasti seuraa ja alkaa läsnäolollaan jopa parantaa hänen vaivaisuuttaan. Tässä vaiheessa tarinaa täytyi miettiä mikä on totta ja mikä kuvitelmaa. Kenttäsairaalan pihalla käyty lääkärin ja hoitajan välinen keskustelu antaa viitteitä siihen, että mies ei ehkä ollutkaan kuollut. Toisaalta Leenan kuvitelmissa kummittelee myös Agnes niminen tyttö joka hukkui Oulujokeen muutama vuosi aiemmin. Liekö tämä hänen mainitsema kuningaskaan ihan todellinen? Kirjassa joku nainen kertoo itsestään minä muodossa, tämän henkilöllisyys jäi kuitenkin itselleni epäselväksi.

Teksteissä Kaipainen lainaa Sara Wacklinin tekstejä ja muistelmia. Näin ollen on vaikea sanoa mikä osa on hänen omaa tuotostaan ja mikä Saran. Luulen että ainakin nämä suorat lainaukset ovat kursivoituna. Vaikka kirjan takakannessa mainostetaan kirjan nykyaikaisuutta, niin mielestäni teksti tuntui pikemminkin 1800-luvulla kirjoitetulta ja vain vähän ajanmukaistetulta. Sen sijaan folkloristisuutta kirjassa toki on ja ehkä paikoin tätä turkulaisten kehumaa ironiaa. Kirja on lukukelpoinen.

Kauko Röyhkä - Miss Farkku-Suomi

Kirjailija: Kauko Röyhkä

Sivumäärä: 303

Painos ja vuosi: 2.painos - 2003

Unelmien naisseikkailu Pellon Kylänsaaressa. Kauko Röyhkä alias Jukka-Pekka Välimaa on itselleni tuttu musiikin saralta, ei niinkään kirjailijana. Tämä on siis ensimmäinen kirja jonka luin hänen tuotannostaan ja löytyy kirjahyllystäni signeerattuna kappaleena. Taiteilijan sukujuuret ovat Torniolaaksossa ja tarkemmin sanottuna Pellossa. Hänen teksteistään välittyy vahvasti jokivartinen asenne ja henki. En ole tavannut miestä koskaan vaikka olen itsekin lähtöisin Pellosta, jossa Kauko on toisinaan kesäisin nähty.

Tarina kertoo teini-ikäisestä Väldestä, joka asuu äitinsä kanssa Tuiran kaupunginosassa Oulussa. Tuolloin kaupunki oli pieni ja ankea(paskakaupunki), täynnä umpimieleisiä ja juroja ihmisiä(kuten kaiketi nykyisinkin). Kuitenkin Väldelle tapahtuu paljon mielenkiintoisia asioita, bändi hommista kuumiin naissuhteisiin, joskin viimemainitut ovat osin kuitelmien sävyttämiä. Nuoren miehen ajatusmaailma on pitkälti navanalusjutuissa, tosin hän saa näistä ammennettua taiteellista voimaa ja ideoita. Itse mies ei ole kovin kiinnostunut politiikasta ja yhteiskunnasta, mutta nasevin sanankääntein onnistuu kuitenkin kritisoimaan systeemiä, kommunisteja ja fasisteja.

Keskeiset ihmissuhteet muodostuvat bändikavereiden ja nuorten naisten kanssa. Välde ottaa haparoivia askeleita naisten maailmaan Piken(Miss Farkku-Suomi) kanssa ja ehkä vieläkin syvällisemmin Karan kanssa. Niinpä hän toistuvasti majailee taidemaalari Karan luona Ruskossa, kaatopaikan liepeillä. Eroottiset kohtaukset Karan kanssa ovat onnistuneen intensiivisiä ja tempaavat mukaan oivallisesti, toisin sanoen teksti vie mukavasti iholle. Kuitenkin itseäni vaivasi huomattavasti Katjan kanssa "hellustelu", tämän nuoren iän vuoksi.

Mielestäni 70-luvun loppupuolen kaupunkikuvaukset ovat mukaansa tempaavia, ja itsekin Oulussa asuneena löydän paljon tuttuja paikkoja ja jopa tunnelmia. Lisäksi rock'n roll ja lähinnä punk saapuu ajallaan kaupunkiin, saattaen uudet tyylit, muodit ja persoonallisuudet kehiin. Hauskan oivalluksen koin jatkuvasta homottelusta, jota muistan itsekin kuulleeni nuorena - siis paljon myöhemmin 80-luvulla. Mietin muutamaan otteeseen, että ilmeisesti ainakaan Välden naisystävät eivät olleet omalla nimellään kirjassa ja tämä taitaa olla tavallista jos kysymyksessä eivät ole julkisuuden henkilöt.

Miss Farkku-Suomi on Röyhkän omaelämänkerrallinen kirja muutamasta vuodesta uran alkuaikoina, siis hetkestä jolloin Jukasta tuli Kauko - tuntemattomasta tunnettu. Teksti on helppoa luettavaa ja sisältö on jopa uskomattoman hauskaa, vaikka kaikki tapahtumat ei ole välttämättä edes iloisia niin ne on kuvattu tietyllä huumorilla ja välittömyydellä. Jos kaikki on tapahtunut niinkuin Miss Farkku-Suomessa kerrotaan, niin aikankin miehellä on helvetin hyvä muisti. Kirja on hieman tavallista räväkämpi ja sarkastisempi, ahdistuneen mutta kunnianhimoisen miehen tilitys nuoruuden vaiheista.  Erittäin laadukasta ja rentouttavaa luettavaa, suosittelen siis kaikille.