Suomentanut: Jorma Kapari
Sivumäärä: 224
Kustantaja: WSOY
Painos ja vuosi: 1.painos - 1979
Tutustumismatkalla elettyyn elämään. Olen lueskellut useita bloggauksia Patrick Modianon kirjoista ja huomannut että niistä on aika neutraaleja arvioita. Koska tähänkin kirjailijaan pitänee tutustua, niin ehkäpä sen aika on koittanut. Jouduin vähän odottelemaan kun olivat kirjastoissa pitkälti lainassa. Löysin tämän Hämärien puotien kujan, jonka alunperinkin ajattelin lukea. Modianolta on suomennettu kohtalainen määrä kirjoja, siis ensimmäiset jo 1970-luvulla ja nyt sitten Nobel-palkitsemisen jälkeen. Näitä aikamme ketojia löytyy itseltänikin, mutta juuri nämä Modianot puttuu.
Hämärien puotien kuja kertoo toisen maailmansodan aikana muistinsa menettäneestä Guy Rolandista, joka parikymmentä vuotta myöhemmin etsii omaa henkilöllisyyttään ja juuriaan. Muisti on mennyt miltei totaalisesti. Tarinan edetessä hän kykenee näkemiensä asioiden perusteella rakentelemaan joitain muistin sopukoissa piileviä ajatusmalleja ja jopa toiveita sekä odotuksia paljastuvasta henkilöllisyydestään. Useiden pettymysten jälkeen alkaa menneisyys vääjämättä paljastua, eikä se kaikilta osin ole miellyttäväkään. Vanhojen tuttavien ja johtolankojen avulla mies lopulta raapii unohdettua kasaan, kenties saamatta kuitenkaan täydellistä vastausta.
Kiinnitin huomiota Rolandin huolettomuuteen ja jopa välinpitämättömyyteen, vaikka luulisi että muistinmenetys ei ole koskaan mukavimpia asioita. Lisäksi täsmällistä syytä (tosin voi arvella) tähän ei kirjassa tajota, vaikka lopulta henkilöllisyydenkin kenties saattaa päätellä. Rolandin matka itsensä tuntemiseen on aika leppoisaa, eikä se tarjoa myllertäviä järkytyksiä. Tarina on mielestäni melko pirstaleinen mutta yllättävän helppoa luettavaa, vaikka esim. kronologian kanssa hetkittäin piti jonkin verran työskennellä (välillä 60-luku ja toinen maailmansota).
Hämärien puotien kuja tarjoaa erilaisia ihmisiä, tuttavuuksia jotka ovat joko uusia tai sitten jo aiemmin solmittuja. Venäläisemigrantteja, Jockey, tilanhoitaja, muusikko, sekä hienostopiiriläisiä. Hetkittäin tulee vaikutelmia jopa ravintola kyttäilystä. Teksti jakautuu useisiin melko lyhyisiinkin lukuihin ja näin ollen rytmittää lukemista kivasti. Jotenkin lukukokemuksesta jäi hieman epämääräinen ja vaisuhko olo, vaikka kirja oli sinällään ihan kelvollinen. Luulen ettei tämä täysin avautunut ainkaan tällä erää, ainahan näihin kätketään jotain piilomerkityksiä ja vertauskuvia. Ehkäpä tässäkin on tärkeäpi itse matka, kuin päämäärä. Pitäisi siis lukea muutama muukin Modiano, jotta saisi paremman käsityksen hänen tyylistään ja sanomastaan. Varovaisen positiivinen kokemus.
