Suomentanut: Jukka Mallinen
Sivumäärä: 98
Kustantaja: Tammi
Painos ja vuosi: 1.painos - 1999
Kristillistä joulun henkeä. Koska joulun aikana haluttaa lukea jotain jouluaiheista ja kuitenkin "lyhyempää", päätin lukea tämän Brodskyn Joulutähti -kokoelman. Joseph Brodsky on kirjoittanut lähes jokaisena jouluna runon ja näistä on koostettu suomennettu kirja. Vaikka runoilija ei ole omien sanojensa mukaan kirkon ihminen, kiehtoo häntä joulun aihe ja henki. Kalvinistina Brodsky kannattaa läntistä kirkkokuntaa ja onkin luontevaa että joulu on saanut oman (tosin melko suuren) osansa hänen tuotannossaan.
Joulutähti on kohtalaisen selkeänäkin runokokoelmana aika vaikeaselkoinen ja raskassoutuinen. Jos vertaan kirjaa aiemmin lukemaani Kesksutelu taivaan asujaimen kanssa, myönnän että joulu aiheena on ainakin itselleni "riittämätön". Mielummin lukukokemuksesta tuleekin havainnoiva - ei niinkään harras. Täytyy kuitenkin nostaa hattua miehelle joka näkee vaivaa jokainen joulu kirjoittaa runon.
Lopuksi kirjailija käy keskustelua Petr Vailin kanssa ja tässä osiossa hän valaisee motivaatioitaan ja uskoaan yleensäkin. Tämän lisäksi Brodsky sivuaa eri aiheita kuten venäläinen kirjallisuus ja Pasternak. Lisäksi kirjailija lausuu muutaman sanan suhteesta vanhaan kotimaahansa ja sen vallanpitäjiin. Oikeastaan itselleni tuo lopun keskustelu oli paljon antoisampi kuin runot konsanaan.
Runoista kiinnostuneille kirja on varmasti lukemisen arvoinen. Itseäni ei juurikaan runot jaksa kiinnostaa ja siinäkin kategoriassa kokoelma ei edusta parhaimmistoa. Myönnän toki että nämä ovat makuasioita, joten mitäpä tuosta sitten. Ainakaan Joulutähti ei edusta perinteisimpää runoutta. Käsittääkseni nämä runot ovat valtaosin venäjänkielellä kirjoitettuja, vaikka uran loppupuolella alkoi Brodsky kirjoittaa myös englanniksi. Itseltäni löytyy myös esseekokoelma Katastrofeja ilmassa, jonka luen ehkäpä tulevan vuoden aikana.
