Suomentanut ja valikoinut: Jukka Mallinen
Sivumäärä:103
Painos ja vuosi: 1.painos - 1995
Junttaa piikittelevää runoutta. Joseph Brodsky oli venäläissyntyinen kirjailija, joka voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1987. Hänet karkoitettiin Neuvostoliitosta vuonna 1972, ja sai viisi vuotta myöhemmin Yhdysvaltojen kansalaisuuden. Brodskya syytettiin aikoinaan Venäjällä tyhjäntoimittamisesta ja milloin mistäkin. Päätin lukea suomalaisen koostaman runokokoelman Keskustelu taivaan asujaimen kanssa. Tarkoitukseni oli myöhemmin tutustua myös hänen essee-kokoelmiin.
Joseph Brodskyn runoissa lähes jokaisessa toistuu sodan teema, joko välittömasti tai välillisesti. Suomalaiset ovat saaneet oman positiivisen osansa, usemassakin eri runossa. Puna-armeijan kenraali Zukov saa synninpäästön kuolleiden sielujen vuoksi ja isä aurinkoinen ilmeistä salaivallista huomiota. Uuden kotimaan vapaus räjähtää taivaalta sataen sirpaleina niemiin , notkoihin ja saarelmiin. Niinpä kesä saavuttaa talven, niinkuin ihmiselon kaarikin loppunsa. Ilmiselvästi Brodskylla on kiinnostusta globaalimminkin ympäristöstä ja ajasta - aina antiikista tähän päivään.
Brodskyn runollinen kieli on miehekästä ja maskuliinista. Tuntuu siltä että osa runoista avautuu helposti, kun taas jotkut niistä ovat lähes täysin tavoittamattomissa. Lisäksi runoissa vilisee hienoja sanoja ja eri asiayhteydet ovat aika häilyvästi yhteydessä toisiinsa. Itselleni lukuelämys olikin lähinnä erilaisia tunnelmia ja mielialoja. Sinällään lukeminen ei tuottanut vaikeuksia ja sain jopa piristäviä viboja.
Seuraavassa mielenkiintoinen katkelma, jossa sydäntalven kaamos muuttuu yhdentekeväksi mössöksi ja aika haipuu pois.
"Talvisin tiistai on itseasiassa
saman tien lauantai. Päivällä on helppo erehtyä:
onko valot jo sammutettu vai eikö vielä sytytetty?
Lehdet voisi painaa kerran viikossa.
Aika vilkuilee peiliin kuin laulajatar,
joka on unohtanut, mikä tämä on - "Tosca" vai "Lucia".
Joseph Brodsky - eklogi (talvinen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti