Suomentanut: Arto Häilä
Sivumäärä: 180
Kustantaja: Tammi
Painos ja vuosi: 1.painos - 1985
Kohtalo on punonnut jokaiselle omat suunnitelmat, joita ei voi muuttaa. Graham Greene oli tuottelias kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja, joka eli melko vaiherikkaan elämän. Vaikka hän oli syntyjään englantilainen, vietti hän aikaa myös ulkomailla (esim. Meksikossa). Vaikka häntä pidetään pitkälti viihteellisen- ja rikoskirjallisuuden edustajana, löytää hänen tarinoistaan paljon myös muita ulottuvuuksia. Olen hankkinut hyllyyni puolenkymmentä Greenen kirjaa ja päätin nyt lukea tämän pienoisromaanin Kymmenes mies. Aikoinaan Greene oli ilmeisesti ehdolla jopa Nobel-palkinnon saajaksi.
Kymmenes mies on sikäli mielenkiintoinen kirja, että se on alunalkaen ollut elokuvakäsikirjoitus. Tosin se on kirjoitettu moneen kertaan ja löhöillyt laatikon pohjalla vuosikaudet. Esipuheessa kirjailija kertoo hieman vaiheistaan elokuvateollisuuden parissa ja paljastaa muutaman muunkin suunnitelman. Hän valottaa myös hieman toteutuneitakin elokuvaprojekteja, kuten esim. Miehemme Havannassa. Keskeisiä teemoja Greenellä ovat mm. sodanaikainen ja sen jälkeinen vakoilu, sekä tähän liittyvät lieveilmiöt. Ilmeisesti hänen kirjoisaan on myös usein rakkausromaanin ulottuvuuksia.
Kymmenes mies on pirullisen ovela ja käänteikäs tarina pelkuruudesta ja kohtalonivasta. Kertomuksen keskeinen henkilö on ranskalainen upporikas juristi Chavel, joka ollessan saksalaisten vankileirillä vetää ns. lyhyimmän tikun. Koska Ranskassa sijaitsevan leirin ulkopuolella on kiivasta vastarintatoimintaa joka tuottaa saksalaisille miestappioita, kostetaan tämä leirillä vankien teloittamisena. Joka kymmenes leiriläinen joutuu teloitusryhmän eteen. Hysteerinen Chavel onnistuu ostamaan itsensä ulos arpajaisista ja joutuu luovuttamaan koko omaisuutensa köyhälle sekä silminnähden välinpitämättömälle Janvierille. Tästä rakentuu erittäin koukuttava ja yllätyksellinen tarina joka ainakin allekirjoittaneen piti otteessaan viimeisille sivuille asti.
Tarinan keskeisinä teemoina ja opetuksina pitäisin kohtaloa, pelkuruuden haitallisuutta ja ympäröivän maailman hallitsemattomuutta. Jos pelkurin elämä ei ole helppoa, niin tyhmänrohkealla ei ole sitä lopulta lainkaan. Sinällään raha ei tee ihmistä onnelliseksi, eikä se tee edes ihmistä. Mitä on kunnia ja onko sillä kauaskantoista merkitystä? Piilekö lopulta jokaisessa ihmisessä potentiaalinen heikkous johonkin... tai kenties useampikin? Lisäksi olen ainakin itse aistivinani jotain piikittelyä ranskalaisuutta kohtaan.
Koska Kymmenes mies ei ole järin pitkä kertomus, ei siinä pyritä eikä edes ehditä rakentamaan liian suurta henkilögalleriaa. Näin ollen ehtii lukiessa keskittyä olennaiseen. Kerronta on varsin tyypillisen tuntuista jännäri- ja seikkailukertomustekstiä. Mielestäni Greene menee kuitenkin syvemmälle psykologiseen ja sosiaaliseen ihmismielen tutkimukseen, jossa esim. itsekunnioitus ja inhimillinen elossapysymispotentiaali painii keskenään. Kirjasta on tehty myös elokuva (vuonna 1988) jonka pääosissa nähdään mm. Anthony Hopkins. En muista nähneeni sitä, joten en pysty arvioimaan näiden laadullisia, juonellisia ja viihteellisiä eroja. Kirja on kuitenkin hyvä ja kannattaa ehdottomasti lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti