Suomentanut: Jukka Sirola ja Jukka Jääskeläinen
Sivumäärä: 310
Vuosi ja Painos: 1.painos - 1990
Pojasta polvi parempi. Jatkoin tätä kirjalomailua Robin Cookin seurassa ja löysin hyllystäni joitakin vuosia sitten hankkimani Mutantin. Yleensä Cookin kirjat ovat opettavaisia lähinnä lääketiedettä koskevia trillereitä, niin oli myös tämä geeniteknologiaan pureutuva maailmanlopun ennustus. Kirjan kansitaide on tarkoitettu uhkaavaksi ja pelottavaksi, mutta mielestäni se on lähinnä "poppalooraa".
Lääkäri pariskunta Victor ja Marsha päättivät hankkia keinohedelmöityksellä uuden vesan perheeseen, koska ensimmäisen lapsen syntymän yhteydessä rouvan kohtu jouduttiin poistamaan. Hankittiin siis vuokrakohtu - eikä tässä kaikki. Victor on geenitutkija ja osaa DNA:n manipuloinnin salat. Hän on töissä alan yrityksessä missä on kaikki tarvittavat pelit ja vehkeet. Niinpä ihminen alkaa leikkiä jumalaa ja mopo lähtee lapasesta. Tuntuu siltä että suo vain syvenee kun sitä psykiatri Marsha yrittää naisellisin ja psykoälyllisin keinoin hämmentää. Kuinka suuret riskit kätkäytyy geenien manipuloimiseen ja mihin tämä kaikki voi johtaa? Robin Cook kertoo lukijalle sen.
Mutantti on ennustus ja herätys potentiaalisine uhkakuvineen. Kuinka ihminen kaikessa luovuudessaan ja typeryydessään kuvittelee hallitsevansa palettia joka on tavalliselle kuolevaiselle liian suuri. Sinällään kirjan juonen kulku on kyseisen kirjailijan tuotteelle ominainen. Vaikka hänen kirjansa ovat kaukana kaunokirjallisuuden helmistä ovat ne sinänsä luettavia ja viihdyttäviä. Mielestäni tässä kirjassa ei uskottavuus kasva tarpeeksi ja teksti jää lähinnä jopa huvittavuuden asteelle. Vaikka nippelitieto tieteen osalta on kaiketi tappiinsa vedettyä, vaivaa yhteiskunnan ja ihmiskuvioiden kömpelyys ainakin itseäni. Kaiken lisäksi kirja on yksi ennalta arvattavimpia Cookeja. Mutantti ilmestyi Yhdysvalloissa vuonna 1989 jolloin suurelle lukijakunnalle geeniteknologia oli paljon oudompi asia. Siihen nähden kirjailija on käynnistellyt ansiokkaasti valtaväestön keskustelua kyseisen tieteenlajin uhkatekijöistä, niin moraalisista kuin eettisistäkin.
Vaikka kirja ei ole uutuus dekkari, voi sen loman tiimellyksessä lukea oivallisesti. En voi kuitenkaan puhua ylistävään sävyyn, sillä esimerkiksi Myrkky liikkui paljon uskottavimmilla ja maallisimmilla vesillä. Koska tämä oli ehkä kymmenes Robin Cook jonka luin, voin sanoa että se sijoittuu siihen keskivaiheen alapuolelle. Kannattaa silti jättää aivot narikkaan ja lukaista kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti