Verner Von Heidenstam - Karoliinit

Suomentanut: Martti J. Raitio

Sivumäärä: (231+250) 481

Painos ja vuosi: 1.painos - 1927

Vaikenevat kunnian kentät. Verner Von Heidenstam on yksi suurista ruotsalaisista runoilijoista ja kansalliskirjailijoista. Hän kirjoitti useita historiallisia romaaneeja, joista useimmat ovat suomennettuja. Sen sijaan suomennettuja runoja en kirjastosta löytänyt. Kirjailija oli aikanaan myös Ruotsin akatemian jäsen ja hänet palkittiin Nobelin palkinnolla vuonna 1916.

Karoliinit on kahteen osaan kirjoitettu historiallinen sotaromaani, joka sijoittuu Suuren Pohjan sodan aikaan vuosille 1700- 1721. Jotta kirjan sisältö avautuisi lukijalle paremmin, kannattaakin perehtyä tuohon aikaan ja tuolloisiin kansojen vaiheisiin. Karoliinit on nimitys Kaarle XI:n ja Kaarle XII:n sotajoukoille, jotka olivat lähinnä jalkaväkeä ja ratsuväkeä. Parhaimmillaan heillä oli käytössä kanuunoita, haupitseja ja mörssäreitä. Karoliinien univormut olivat siniset keltaisin liepein ja päässä heillä oli kolmikolkkahatut. Tuolloin jo vanhan aikaiset peitset toimivat lähitaistelutilanteissa miekan ohessa ja olipahan krenatöörillä pistimetkin.

Karoliinit -kirja alkaa oikeastaan jo Kaarle XI:n kuolemasta vuonna 1697. Koska hänen kruununperijänsä Kaarle XII:n on vain hieman toisella kymmenellä, oivaltavat muiden maiden kuninkaat tässä oivallisen sauman maan valtauksiin. Heidenstam loihtii lukijan aikamatkalle Suuren Pohjan sodan tiimellykseen ja onnistuu tässä varsin hyvin. Jonkin verran historiaan perehtyneenä voin todeta kirjan juonen noudattelevan varsin orjallisesti todellisia historian tapahtumia. Narvan taisteluita käydään läpi melko rajallisesti, mutta esim. Pultavan taistelua jossa Ruotsin sotaonni kääntyi - ruoditaan kaunokirjallisesti varsin perusteellisesti. Teksteissä saa hyvän käsityksen sotastrategioista, varusteista ja eväistä. Miesvahvuudet ovat kartalla useissa kahakoissa ja esimerkiksi kuninkaan tappion jälkeinen matka Turkkiin on kerrottu omaperäisellä historiallisella tyylillä. Mielenkiintoinen lisä on myös Emanuel Swedenborgin esiintyminen eräässä episodissa - hän oli ilmeisesti jonkinlainen kuninkaallinen neuvonantaja.

Itse kiinnitin huomiota naisen asemaan, joka ei tuolloin ole ollut järin kaksinen. Ryöstämistä, alistamista ja pakkonaittamista. Yllättävän osuvasti Karoliineissa nousee esille sodan julmuus ja yhteiskuntien haavoittuvuus. Toisaalta mies on pitkälti toisensa veroinen ja arvoinen kuulasateen yllättäessä. Tuolloin piti seisoa pystyssä ja ottaa vastaan se mitä tuli.

Verner Von Heidenstam oli kirjoitustensa perusteella varsin kansallismielinen taiteilija ja hän haluaakin korostaa Ruotsin kunnian aikoja ja sen valtakautta historiassa. Kuitenkin hänen asenteissa heijastuu eräänlainen kansan vallan arvostus, joka paljastuu kuninkaan ja kansan etujen vastakkainasettelussa. Oliko kuitenkin kuningas Kaarle XII:n sotainto vain oman edun ja kunnian tavoittelua kansan kustannuksella? Kirjailija onkin ehkä jollakin tasolla tasavaltalaismielinen ja ilmeisesti nationalistinen, koska hän kirjoittaa sodasta ihannoivaan ja ylistävään sävyyn. Toisaalta tapahan oli varsin tavallinen romantiikan ajan kirjallisuudessa(kauneutta voi nähdä miltei missä tahansa).

Karoliinien aikakausi päättyi Kaarle XII:n saadessa kuulan ohimoonsa Norjassa vuonna 1718 ja tuolloin oli sotaväestä vain rippeitä jäljellä. Heidenstam käsittelee tätä ajanjaksoa haikeudella ja surumielisyydellä, ikään kuin tämä olisi ollut eräänlainen "kaiken loppu". Rauhan solmimiseen ei kirjan sivuilla suuremmin vaivaa nähdä ja tylsääpä tuo taitaisi sotakirjassa ollakin.

Kirja on yllättävän hyvää suomenkieltä jopa tämän päivän mittapuulla. En joutunut juurikaan miettimään sanoja ja sanontoja. Alussa oli katkelmia riimittelevästä jermuilusta joka sinällään oli huvittavaa. Karoliinit on yleissivistävä kaunokirjallinen teos joka on helppoa ja kiinnostavaa luettavaa. Suosittelen kirjaa historiallisista romaaneista pitäville. Erinomainen kirja.