Knut Hamsun - Victoria

Englannin kielisen painoksen kansitaide.

Suomentanut: Lauri Viljanen

Sivumäärä: 166

Painos ja vuosi: 5.painos - 1981

Toisenlainen prinsessasatu. Knut Hamsun on yksi merkittävimmistä norjalaisista kirjailijoista. Hän esiintyi uransa alkuaikoina Knud Pederseninä ja hänen esikoiskirjansa julkaistiin pienessä kirjakaupassa Tromsassa 1877. Kirjailija olisi ehkä suuremmassakin maineessa jos hän ei olisi alkanut flirttailla kansallissosialismin kanssa, hänethän tunnettii elämänsä loppuaikoina natsina(joutui jopa mielisairaalaan tämän vuoksi). Löysin joitakin aikoja sitten tämän Victoria -pienoisromaanin ja päätin nyt tarttua siihen. Victoria on kirjailijan myöhäisempää tuotantoa. Olen aiemmin lukenut Mysteerioita joka taas on hänen varhaistuotantoa.

Kirja kertoo eräänlaisen lähes sadunomaisen tarinan säätyläisistä ja myllärin pojasta. Kirjailija grillaa kolmiodraamassa tunteiden helteessä parveilevia ihmisiä perusteellisesti, mutta silti säilyttäen hyvän maun ja tyylitajun. Victoria on sadun "prinsessa" ja hänen sulhasehdokkaansa on kadettiupseeri Oskar. Ilmeisesti on niin että Oskar on Victorian isän suosiossa, koska hänen suvullaan on paljon rahaa ja omaisuutta. Myllärin poika Johannes on toiminut perheen tuttavana ja lasten kaverina jo lapsuudesta lähtien. Johannes on siis työläisperheen vesa joka kuvataan vantterana ja raamikkaana tosimiehenä, lähes maskuliinisuuden perikuvana. Pohjimmiltaan Victoria rakastaa Johannesta, mutta näennäisesti Kadetti Oskaria. Jotta kuvio ei kävisi yksitoikkoiseksi, sekoittaa Camilla neiti lusikkansa soppaan ja liehittelee Johannesta. Näillä eväillä tarina kulkee vääjäämättä surulliseen loppuunsa.

Vaikka Victoria onkin prinsessa satu, en ainakaan itse voi välttyä johtopäätöksilä. Hamsun kuvailee monarkistit, aateliset ja säätyläiset viheliäisinä ihmisinä. He ovat epäluotettavia ja heikkotahtoisia, toisin sanoen selkärangattomia ihmisiä. Aatelisen kunniantunto ja urhoollisuus on näennäistä, eikä sillä ole yleishyvään johtavaa potentiaalia. Sen sijaan maalainen pienyrittäjä säilyttää tiukimmassakin paikassa lujan luonteen ja asenteen. Johannes on kuin ilmetty pientilallinen. Tästäpä tuleekin mieleen kirjailijan oma maine ja tausta. Kansan vallan kannatus ja aatelisuuden kyseenalaistaminen yhdistyy ainakin itselleni oivallisesti äärioikeistolaisuuteen. Onko tietynlainen politiikan sotkeminen tarinaan ollut Hamsunin itseistarkoitus?

Hieman omituistakin että mieleeni jää tästä kirjasta pintaa syvemmällä oleva kritiikki hienostoa kohtaan. Kuitenkin esimerkiksi jo aiemmasta tuotannosta tuttua sensitiivistä lähimmäisen kohtelun kuvausta on ilmaistu kirjailijalle ominaisella tutneen palolla. Itse lukemistani Hamsunin aikalaisista on moni lipsahtanut tällä linjalla mauttomuuden ja karikatyyrin puolelle. Lisäksi Victoriassa on sopivassa suhteessa rationaalista yhteisöhierarkista tunnelmaa ja tämän vastapainoksi täysin impulsiivista mutta kuitenkin johdonmukaista yksilökohtaamista.

Mielestäni Knut Hamsun on onnistunut tässä pienoisromaanissa oivallisesti monella tasolla, ainoa jota olisin kaivannut olisi ollut tapahtumien tarkempi lokalisointi. tapahtuiko tämä kenties Norjassa vai muualla Skandinaviassa? Ainakaan se ei tapahtunut Englannissa. Vai olisiko tämä satulinna kenties kirjailijan henkilökohtaisessa Lauraniassa? 

Aikoinaan Hamsun vietti aikaansa myös Suomessa. Liekö saanut oman osansa suomalaisesta taiteellisesta maalaisromantiikasta viettäessään aikaansa Edelfeltin, Gallenin ja Sibeliuksen kanssa.

Koska Victoria on lyhyt ja helppolukuinen kirja, voisi se olla vaikkapa ensimmäinen Knut Hamsun luettavaksi.