Anu Kaipainen - Arkkienkeli Oulussa

Kirjailija: Anu Kaipainen

Sivumäärä: 239

Painos ja vuosi: 5.painos - 1991

Lakeuksien Pohjanmaa. Anu Kaipainen oli opettaja ja kirjailija, joka asui työnsä vuoksi useilla suomalaisilla paikkakunnilla. Hän ehti olla melko tuottelias ja olipa hän jopa Finladia ehdokkaanakin Granaattiomena -teoksellaan. Valitsin kuitenkin luettavakseni tämän vaimoni haastekirjan Arkkienkeli Oulussa. Käsittääkseni tämä on yksi hänen keskeisimpiä teoksiaan ja pidän itse tätä kotiseutukirjana - joten oikeutetusti luen tämän ensimmäisenä. Arkkienkeli Oulussa otettiin aikanaan myös Oulun kaupunginteatterin ohjelmistoon ja tämä lisäsi tarinan suosiota.

Tarina kertoo Suomen sodan (1808-1809) ajasta Oulun kasarmikaupungissa. Tuolloin Oulu toimi muun muassa kenttäsairaala kaupunkina ja eli vallan vaihtumisen aikakautta. Kirjassa käsitellään myös sotaa ja kyseisen aikakauden tuomaa ilmapiirin muutosta. Elettiin siis hetkiä jolloin Ruotsi-Suomi muuttui Venäjäksi. 

Leena Schagg on vaivainen ja heikkolahjainen nainen, joka elää oman aikansa hylkiönä yhteiskunnassa, jossa ei suvaita mielen eikä ruumiin heikkouksia. Ympäristö huomaa ja noteeraa Leenan olemassa olon, mutta mitään positiivista huomiota hän ei saa - ehkä joskus sääliä. Miehet käyttävät häntä hyväkseen ja hän on julkisen häpeän ja pilkan kohteena. Eräänä päivänä hän kyllästyy lopullisesti yksinoloon ja päättää hankkia miehen itselleen. Koska hän ei saa kelvollista ja vitaalista miestä(joita tuolloin oli muutenkin rajallisesti tarjolla), hän päättää herättää erään kaatuneen sotilaan. Omassa pienessä saunamökissään hän sitten virvoittelee ja hoitaa vainajaa. Tämä herääkin henkiin ja tarjoaa Leenalle verrattomasti seuraa ja alkaa läsnäolollaan jopa parantaa hänen vaivaisuuttaan. Tässä vaiheessa tarinaa täytyi miettiä mikä on totta ja mikä kuvitelmaa. Kenttäsairaalan pihalla käyty lääkärin ja hoitajan välinen keskustelu antaa viitteitä siihen, että mies ei ehkä ollutkaan kuollut. Toisaalta Leenan kuvitelmissa kummittelee myös Agnes niminen tyttö joka hukkui Oulujokeen muutama vuosi aiemmin. Liekö tämä hänen mainitsema kuningaskaan ihan todellinen? Kirjassa joku nainen kertoo itsestään minä muodossa, tämän henkilöllisyys jäi kuitenkin itselleni epäselväksi.

Teksteissä Kaipainen lainaa Sara Wacklinin tekstejä ja muistelmia. Näin ollen on vaikea sanoa mikä osa on hänen omaa tuotostaan ja mikä Saran. Luulen että ainakin nämä suorat lainaukset ovat kursivoituna. Vaikka kirjan takakannessa mainostetaan kirjan nykyaikaisuutta, niin mielestäni teksti tuntui pikemminkin 1800-luvulla kirjoitetulta ja vain vähän ajanmukaistetulta. Sen sijaan folkloristisuutta kirjassa toki on ja ehkä paikoin tätä turkulaisten kehumaa ironiaa. Kirja on lukukelpoinen.