Louis Bromfield - Varhainen syksy

Suomentanut: Helmi Krohn

Sivumäärä: 350

Painos ja vuosi: 1. painos - 1934

Meidän suvussamme ja perheessämme ei harrasteta tämän kaltaista psykologiaa. Kolmekymmentäluvun amerikkalainen kirjallisuus on kuin betoniin valettua täytekakkua, eikä tämä Varhainen syksy tee siinä poikkeusta. Vaikka Louis Bromfield aateloitiin kyseisen kirjan vuoksi aikoinaan Pulitzer-palkinnolla, ei se taivu omaan ymmärrykseeni.

Itselleni tuli jo ensimmäisen kolmanneksen jälkeen samanlaiset fibat kuin Tuulen viemää kirjoista. Henkilöhahmot ovat kurinalaisesti rooliteltu, noita-akka, heikkoluontoinen mies, rakkaudesta sekoava individualisti ynnä muut. Pentlandin imperiumin vaiheita seuraillaan takautuvasti muutamia vuosikymmeniä ja aktuellisti vain ehkä joitakin kuukausia. Vaikuttaa siltä ettei nuoremmat polvet kunnioita jäykkiä jenkkiläisiä perinteitä, vaan pistävät elämän risaiseksi. Mukana on aimo annos farisealaisuutta ja ylipäätään ulkokultaisuutta, eikä kiihkeitä ja monisäikeisiä psykologisia kohtaamistilanteita vältellä - vaan laitetaan kympillä tuuttiin. Kirjan teksti on hyvin feminiinistä ja jopa melodramaattista, liekö sitten ollut oman aikansa trendi.

Mielestäni nykypäivän lukijaa voi huvittaa kirjailijan aliarvioiva sävy. Kukaan ei ole niin tyhmä tai paha kuin liioitelluin kanssaihminen. Kaikki epäsuotuisat tapahtumat eivät tapahdu samaan aikaan joka kerta. Samassa huoneessa äännekkäästi keskusteleminen ei jää salaisuudeksi muilta huoneessa olijoilta. Pään sisällä liikkuvat viekkaat kettumaiset ajatukset saavat myötähäpeän vuoksi karvat pystyyn.

Vaikka tarina on tulvillaan kateutta, petosta ja rahanhimoa, ei juoni tempaa mukaansa. Luulen että naispuolinen lukija saa irti enemmän, mutta uskon että valtaosa lukijoista pitää kirjaa auttamattomasti vanhanaikaisena. Sosiaalisten kiemuroiden vatvominen ei johda mihinkään läpimurtoon, koska koko hoito kelluu staattisesti paikallaan - kirjassa ei tapahdu oikeasti yhtään mitään älykästä toimintaa. 

Maininnan arvoinen asia on taiten tehdyt upeat kannet, niitä on kiva katsella. Kirja on toki helppo lukea, mutta siinä kaikki.