Suomentanut: Pentti Saaritsa
Sivumäärä: 87
Painoksen vuosi: 1990
Aika jota ei ole olemassa. Octavio Paz oli meksikolainen runoilija, kirjailija ja diplomaatti. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1990 ja olisikohan pontimena tämänkin runokirjan julkaisemiseen? Taiteen tutkijana ja tuntijana välähtelee hänen tuotannossaan esim. Keskiamerikan intiaanikulttuuri, johon tämäkin Aurinkokivi -kirja viittaa. Tein taustatutkimusta ja itselleni paljastui että aurinkokivi on myös navigointiväline. Sitä olisin tämän kirjan osalta tarvinnut, koska ei ollut kovinkaan helposti avautuvaa sorttia.
Aurinkokivi koostuu yhdestä runosta, joka virtaa vuolaana läpi harvaan painetun kalenterinomaisen kirjan. Itselleni ei jäänyt välissä tilaa edes hengen vetämiseen(vaikka joka toinen sivu olikin tyhjä), joten aivonystyrät jäivät jumiin. Koska kiveä ei minulla ollut, jäi aurinko piiloon pilvien taakse. Toisaalta Atsteekeillä oli myös kivi(piedra de sol), joka toimi muun muassa kalenterina. Luulen että tätä juuri tarkoitetaan ja sittenhän käsillä onkin taulu ikuisuudesta johon kaikki loppuu. Hämmentävää on myös tämän kirjan asu joka on luettavissa kuten kalenteri, eikä kuten tavallinen kirja.
Lukijana koin välähdyksen omaisia hetkiä, jotka koskettivat rakkautta, elämää ja kuolemaa. Onkohan nämä edes eroteltavissa toisistaan, tai onko siihen mitään syytäkään. Toisaalta nämä välähdyksen omaiset hetket ovat myös jonkun tai joidenkin elämästä, jossain tietyissä paikoissa - kaduilla tai huoneistoissa. Koska runo luokitellaan surrealistiseksi, voi olla mielekästä antaa runon avautua tai olla avautumatta, sen kummemmin analysoimatta. Koska kirja on lyhyt - jaksaa sen lukea useamman kerran, itse luin sen vain kahdesti. Koska en ole muutenkaan suuremmin tämän laatuisten runojen ystävä, saanee Octavio Pazit jäädä vastaisuudessa pois lukusunnitelmista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti