sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Victor Hugo - Kurjat V (Jean Valjean)

Suomentanut: Eino Voionmaa
Sivumäärä: 373
Kustantaja: WSOY
Painos ja vuosi: 1.painos - 1931



Viemärit koituvat pelastukseksi. Kurjat-urakka saavuttaa päätöksensä viidennen osan Jean Valjean myötä. Tämä Victor Hugon mestariteos on ollut yllättävän koukuttava ja mielenkiintoinen tuttavuus. Jouduin lukemaan pikkuhiljaa nämä kaikki, koska muuten tehtävä olisi käynyt työlääksi ja raskaaksi. Täytynee muistuttaa itseänsä siitä, että koko sarjasta löytyy 2069 sivua.

Tarina on edennyt levottomuuskiin kaupungin kujien barrigaadeille, jossa järjestellään pienimuotoista aseellista kapinaa. Pettynyt Marius liittyy aktiivisiin hulinoijiin, koska hän on pettynyt Cossetten suhteen. Marius lähettää kuitenkin kirjeen Cossettelle, joka päätyy Jean Valjeanin käsiin. Taistelut kääntyvät valtaapitävien voitoksi ja kapinoijien rippeet hajoavat ympäriinsä Pariisin viemäreihin. Tässä vaiheessa Victor Hugo pitää varhaisekologisen luennon viemäreiden kehityksestä ja niiden tuotoksista vuosisatojen saatossa. Ihmisulostehan on kultaakin arvokkaampaa, riippuu miten katsoo. 

Kuinka Valjean ja Marius selviävät rytäkästä, katoavatko he näihin päättymättömiin viemäreihin, vai löytävätkö tiensä ulos? Entäpä miten käy konstaapeli Javertin, joka on soluttautunut kapinallisiin? Täytyy myöntää että tämä sarjan päätösosa oli jotenkin selkeämpi kuin edelliset. Viemäriluentoa lukuunottamatta tarina etenee selkeästi ja nopeasti. Hauskan juonteen kertomukseen tuo umpiroisto Thenardierin tahattomat hyvät työt ja muutenkin lisääntyvä seesteisyys, eikä iloiset juhlavat tapahtumat muistuta lainkaan alun surullisista ja ankeista ihmiskohtaloista.

Varsin ehjä ja monipuolinen kirjasarja tämä Kurjat. Ainoa ehkä mainittava miinuspuoli on aikansa elänyt käännöskieli. Esimerkiksi kaikki suuremmat luvut olivat kummallisesti ilmaistuja ja oudot vanhat sanat mietityttivät. Kuitenkin teksti oli valtaosin ymmärrettävää. Yllättävän ajankohtaisiakin ongelmia ja aiheita kun ottaa huomioon, että kirja julkaistiin jo vuonna 1862. Kaikin puolin kannattava urakka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti