Henryk Sienkiewicz - Ristiritarit

Ristiritarit ruotsalainen kansitaide

Suomentanut: Reino Silvanto

Sivumäärä: 846

Painos ja vuosi: 1.painos - 1936

Lämminhenkinen mutta väkivaltainen ritarisatu pimeältä keskiajalta. Ristiritarit on puolalaisen Henryk Sienkiewiczin massiivinen historiallinen romaani, joka kertoo Saksalaisen ritarikunnan ritarien, sekä puolalaisten ja liettualaisten välisistä suhteista noin vuoden 1400 vaiheilla. Tapahtumapaikat sijaitsevat lähinnä Itämeren kaakoispuolella laajalla Slesian ja Liettuan välisellä alueella. Saksalainen ritarikunta oli nuorin niistä kolmesta suuresta hengellisestä ritarikunnasta(kaksi muuta: johanniitat ja temppeliherrat), jotka Palestiinassa perustettiin Jerusalemin pyhiinvaeltajien suojaksi muhamettilaisia ja rosvoja vastaan - sekä sairaiden hoitamiseksi. 

Ristiritarit verhosivat haarniskansa valkoiseen viittaan jossa oli tunnuksena musta risti. Saksalaisen ritarikunnan voidaan virallisesti katsoa perustetuksi vuonna 1199, jolloin Paavi Innocentus III antoi siitä julistuksen. Alunperin keskeinen teema oli kristinuskon sanan levittäminen rauhanomaisesti ja sitten myös väkipakolla. Vuonna 1237 Saksalainen ritarikunta sai vahvistusta Kalpa-veljesten ritarikunnan liittyessä siihen. Tämän jälkeen vuosina 1309-1410 eli ritarikunta satavuotisen kukoistuksen kautensa. Tämän päätteeksi koki Ristiritarit kohtalokkaan tappion Tannenbergin taistelussa Puolaa vastaan, jonka jälkeen valtakausi alkoi vääjämättä hiipua. Lopullisesti katsotaan aseellisen veljeskunnan vaiheiden päätynenen vasta vuonna 1525. Vielä nykyäänkin toimii veljeskunta rauhaomaisesti useissa Keskieuroopan maissa julistaen jumalan sanaa ja harjoittaen avustustyötä lähinnä Israelin suuntaan.

Yllättäen Ristiritarit ei ole ylistyskirja Saksalaiselle ritarikunnalle, vaan lähinnä kertomus sen häikäilemättömästä toiminnasta Pohjois-Euroopassa. Veljeskunta on kirjailijan tekstien perusteella käyttänyt röyhkeästi kristinuskoa vain keppihevosena saavuttaakseen valtaa ja mammonaa. Tarinan päähenkilö on nuori ritarikokelas ja sittemmin ritari Zbyszko - komea ja raamikas kultakutri. Nuoren miehen sydäntä lähellä on isänmaan asiat ja rakkaus kuuluisan ritarisoturin tyttöön Danusiaan. Tuolloiset Masovian ja yleensäkin Puolan kunnian päivät olivat pullollaan urhoollisuutta ja kovaa vääntöä. Puolalaisten ritarien ja soturien korkea moraali ja kunniakäsitys romuttaa täysin raukkamaisten ja tekohurskaiden ristiritarien taistelutahdon. Ritari Zbyszko ennättää kumppaneidensa kanssa johdattaa lukijan moneen jännittävään tilanteeseen - kaksintaisteluihin, väijytyksiin ja suoranaisiin sotatilanteisiin. Pystyykö nuorukaisen setä Macko hillitsemään palavamielistä ritaria, kun vastassa on kovia ja vaarallisia preussilaisia ristiritareita.  

Itselleni jäi mieleen varsinkin intensiivisen kiihkeä kaksintaistelukohtaus kirveiden kanssa,  joka antoi sopivan brutaalin, mutta toisaalta herrasmiesmäisen kuvan ritarien kaksintaistelusta. On kysymys riikinkukon sulkien keräämisestä mielitietylle ja ehkäpä tulevalle rakastajattarelle - voitto tai kuolema. Mielummin hetki leijonana, kuin kokonainen elämä hiirulaisena. Pakko myöntää että teksteistä tihkuu testosteroni ja adrenaliini.

Sienkiewicz valistaa lukijaa myös ritareiden tapojen(muun muassa ritarikuntien hierarkia) ja varusteiden osalta. Jotenkin tämäkin kirja onnistuu luomaan romantiikan ajan tunnelmaa kaikenlaisten subjektiivisten ylistys superlatiivien avulla. Kysymys kuuluukin; nouseeko tämä himmentämään muuten niin mielenkiintoista, jopa dokumentoivalla tarkkuudella etenevää tarinaa? No, ainakaan ei itseäni häirinnyt. Mielummin luen kauneuden ylistystä, kuin rumuuden ruotimista!

Ristiritareiden keskeiset teemat ovat muun muassa valloittajan epärehellisyys, tekohurskaus ja kavaluus. Toisaalta alistetun kansan kunnian käsitys ja pelottomuus. Erityisesti rahan vaikutus rehellisyyteen on merkittävä, kaiketi ja etupäässä negatiivinen. Vaikka juonen poimuissa kytee oikea rakkaustarinakin ja suuret tunteet, nousee päälimmäiseksi kuitenkin ihmisten pahuus ja julmuus. Eikä keskiajan ihmisten mielenlaatu jää kovinkaan epäselväksi - koston himo on usein suurempi kuin reilun pelin hengessä olisi sopivaa. Eivätkä edes ruhtinaat pysty mahdottomuuksiin.

Kirja on melko paksu ja sisällöltään tiivis paketti. Vaikka se on valtaosin helppoilukuista tekstiä, hidastaa lukemista erityisesti erisnimet jotka ovat todellisia "konsonanttihirvioitä". Oikeastaan sain lukudraivin päälle vasta 400-sivun jälkeen, mutta sitten lukeminen sujuikin vauhdilla. Kirja on yksi mielenkiintoisimpia mitä olen tähän mennessä lukenut. Suosittelen kaikille, paitsi ehkä heikkohermoisille.