John Steinbeck - Helmi

Suomentanut: Alex Matson

Sivumäärä: 118

Kustantaja: Tammi

Painos ja vuosi: 5.painos - 1962

Tarina onnesta ja onnettomuudesta. Olen aiemmin lukenut John Steinbeckiltä kirjan Tuntemattomalle jumalalle, josta en pitänyt. Itseasiassa se sai minut miltei raivon valtaan monestakin syystä. Päätin antaa Steinbeckille uuden mahdollisuuden ja se kannatti. Koska hyllyssämme on miehen tuotantoa enemmänkin, antaa tämä onnistunut lukukokemus uskoa myös tuleviin koitoksiin. Päätin siis lukea pienoisromaanin Helmi, joka on alun perin julkaistu vuonna 1947 ja on näin ollen kirjailijan keskivaiheen tuotantoa. Heti kättelyssä miellytti tämä kirjan paksuus ja väljästi lyöty teksti.

Helmi on kertomus pienestä kolmihenkisestä perheestä, jota eräänä iltana kohtaa onnettomuus. Vauvan koppaan tipahtaa skorpioni joka pääsee pistämään. Äiti imaisee osan myrkystä pois ja lapsi saa näin lisäaikaa. Tarvitaan kuitenkin lääkäriä joka osaisi hoitaa oikein, mutta perhe on köyhä eikä sillä ole rahaa hoitoon. Ainoa keino olisi löytää lahdesta helmi, jolla voisi kuitata kulut. Näin tapahtuukin ja tästä seuraa mielenkiintoinen tapahtumien ketju, joka on periaatteessa etukäteen arvattavissa - mutta onnistuu kuitenkin tekemään ainakin allekirjoittaneeseen lukijaan vaikutuksen.

Tarinaa vaivaa tai rikastuttaa koko ajan eräänlainen taianomainen tunnelma. Se on kuin satu ja samalla painajainen. Utumainen ja vääjäämättömästi etenevä. Itselleni tuli lukiessa mieleen yllättävän paljon erilaisia tuntemuksia ja pystyin aistimaan tarinan värit, tuoksut ja tunnelman. Samassa paketissa aisteja stimuloivaa tekstiä ja toisaalta painostavaa pahan läsnäoloa.

Steinbeck on käsitellyt oivallisesti useita käsi kädessä kulkevia ja toisiaan sivuavia teemoja, kuten ahneus, kateus ja luontainen pahuus. Voi esittää kysymyksen tuoko raha ja vauraus onnea, vai onko sillä täysin päinvastainen vaikutus. Mitä ylipäätään on onni? Kuinka ympäristö suhtautuu vaurastumiseen ja onko naivia ajatella pystyvänsä hallitsemaan ympärillä parveilevia ihmisiä? Rikkaudella, kuten vallallakin on taipumus sumentaa ajattelukyvyn. Kenties yksikään ihminen ei loppupeleissä pysty hallitsemaan tai kahlitsemaan "onnea". Ehkäpä onnen ja epäonnen määrä on vakio. Jos ei ole onnea peleissä on onnea rakkaudessa etc.  Ainakaan rikkauksilla ei pysty ostamaan terveyttä tai menetettyä elämää. Aina on joku joka haluaa palan onnestasi, tuhoten sen lopulta kokonaan. Toisaalta ihminen on pohjimmiltaan katala ja taipuvainen hyväksikäyttämään toistaan

Helmi herätti paljon ajatuksia, vaikka näitä samoja juttuja on käsitelty lukuisissa muissakin kirjoissa ja elokuvissa. Ehkä näistä ei saa koskaan tarpeeksi. Ainakin Helmi erosi monin tavoin edukseen aiemmin lukemastani Tuntemattomalle jumalalle -kirjasta, niin sisällöltään kuin kirjoitustekniikaltaankin. Vaikka tässäkin tarinassa on paljon tunnetta ja latausta, ei se missään vaiheessa ainakaan itseäni ärsytä. Tarinassa tapahtuu paljon pahaa, mutta silti se on jollain tavalla kaunis ja hienosti rakennettu. Lukuelämyksenä hipoo täydellisyyttä.

Helmeä on kommentoinut myös Skye Walker Lukimo Lumo -blogissaan. Mielestäni piristävä uusi kirjablogi.