Samuel Beckett - Molloy

Suomentanut: Raili Phan-Chan-The

Sivumäärä: 219

Painos ja vuosi: 1.painos - 1968

Absurdin toiminnan kuvauksen mestari. Samuel Beckett on yksi keskeisimmistä uuden ajan irlantilaisista kirjailioista James Joycen, Bernard Shawn ja muutaman muun ohella. Hänen tuotantonsa käsittää myös näytelmäkirjallisuutta ja runoutta. Samuel Beckett sai tunnustuksena Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1969. Päätin lukea tämän vuonna 1968 suomennetun Beckettin kirjan Molloy.

Kuten kirjan takakannessa mainitaan "Molloy ei niinkään ole tavanomainen romaani" ja tämän itsekin huomasin pian kun aloin kirjaa lukea. Molloy on kirjan avausluvun päähenkilö ja täytyy sanoa että on melkoisen kipeäpäinen koheltaja. Hänen pitkäveteinen sepustuksensa alkaa muistelemalla varhaislapsuutta ja vaikeaa äitisuhdetta. Ilmeisesti hänen äitinsä oli väkivaltainen ja syrjäytynyt ihminen. Molloyn maneerit ovat kaikkea muuta kuin normaaleja - mainittakoon esim. kivien imeskeleminen ja järjesteleminen taskuihin. Hänen terveytensä on pikkuhiljaa rapistunut ja sitä myöten ajatusmaailma on tylsistynyt. Kaikki hänessä ja hänen ympärillä tapahtuvat asiat vaikuttavat jotenkin kohtalokkailta. Erityisen vastenmielinen ja mieleen painuva on Molloyn kuvaus hänen täydellisestä rakkaudestaan erääseen reumatismin repimään boheemiin naiseen. Tähän liittyy jopa härskejäkin juonteita, kaiken lisäksi varsin karkeasti kuvattuna. Jotenkin Molloyn tarinoinnista tulee mieleen Dostojevskin kellarin tarinoija. 

Tämä ensimmäinen puolikas on siis yksi luku joka on oikeastaan yhtä kappaletta koko pötky(omituista kyllä). Näin ollen on melko raskas taival lukea hengähtämättä tämä n. 110 sivua älytöntä toimintaa.

Toisessa luvussa joka on niin ikään yhtenä pötkynä (onneksi tekstissä on kuitenkin rivin vaihtoja), on päähenkilönä agentti Jacques Moran. Hän saa tehtäväkseen etsiä Molloyn käsiinsä ja tästä tuleekin oma tarinansa. Jacquesilla on saman niminen poika joka on hänen sadistiseltakin tuntuvassa valtapiirissään. Herra Moranin toiminta tuntuu aluksi hyvin jäsennellyltä ja selkeältä, mutta pian hänkin alkaa omituisesti tylsistyä ja koheltaa(on jopa väkivaltainen). Oikeastaan lopulta sekä Molloy että Moran ovat varsin saman oloisia hahmoja. Täytyi oikein miettiä väsyneenä lukiessa, että kumpikos tämä nyt olikaan.

Tarinan hahmot tuntuvat jotenkin todellisuudesta irrallisilta ja fyysisesti viallisilta - kuitenkin ihmeellisen itsenäisiltä. Kaikessa kurjuudessaan hahmot ovat kuitenkin koomisia ja kirjailija on selvästi laittanut mukaan satiirisia ja humoristisia letkautuksia. Molloy on kieltämättä modernin tuntuinen kirja, vaikka se onkin alkukielellään julkaistu jo 1951. Mielestäni kirjassa on häivähdys pop-kulttuuria. Muutamat naurutkin tämä kirvoitti.