perjantai 14. joulukuuta 2012

Wislawa Szymborska - Sata Szymborskaa

Suomentanut: Martti Puukko ja Jarkko Laine
Sivumäärä: 175
Painos ja vuosi: 1.painos - 2003


Olla tai sitten ei olla. Jotenkin tarttuessani tähän kirjaan paikallisessa kirjastossa, en  juurikaan saanut suuria inspiraatioita kansikuvasta. Iloisen ja elämänmyönteisen mummon kuva, johon vuodet ovat uurtaneet jälkensä. Päätin kuitenkin lukea tämän Sata Szymborskaa, koska kirja on läpileikkaus tämän Nobel-runoilijan tuotannosta. Wislawa Szymborska oli puolalainen runoilija, joka kuoli alkuvuodesta kuluvaa vuotta(miltei 90 vuotiaana).

Szymborskan runot vaikuttivat aluksi aika arkisilta ja pelkistetyiltä. Itselleni ei runous ole niin tuttua,  että osaisin esittää mitään suurempaa kritiikkiä tai ylistystä hänen runoistaan, tai esimerkiksi vertailla muihin runoilijoihin. Osa näistä ei itseäni juurikaan puhutele, mutta tokihan sieltä ne itsellenikin sopivat löytyi. Jotenkin runoissa toistuu kyllä ja ei teema, toki eri muodoissaan. Lisäksi sattumukset(pienetkin) saavat aikaan valtaisan purkauksen, jolloin pienestäkin revitään paljon irti. Itselleni tuli jopa eksistentiaalisia värähtelyjä - paikoitellen. Kuitenkaan ei varsinaisesti surrealismin puolelle ajauduttu, vaikka hetkittäin rajoja hipaistiin.
Itseäni miellyttää muunmuassa runo Terroristi, hän katselee. Siinä ajan ja sattumuksen merkitys nousee kuolemaa uhmaavaksi tai siihen johtavaksi asiaksi, jolloin pienestä kasvaa suurta. Kukapa muu voisi tämän paremmin havaita, kuin syyllinen itse.

Laitan kuitenkin seuraavan lainauksen, eli runon Kotiinpaluu.

"Hän palasi takaisin. Ei sanonut mitään.
Oli kuitenkin selvää, että jotain ikävää oli tapahtunut.
Hän pani maata vaatteet päällä.
Hän veti viltin päänsä yli.
Koukisti polvensa.
Hän oli nelissäkymmenissä, muttei tällä hetkellä. 
Hän on - vain sen ikäinen kuin äitinsä kohtussa.
seitsemän nahkan takana, suojelevassa pimeydessä.
Huomenna hän pitää luennon homeostaasista.
metagalaktisessa kosmonautiikassa.
Nyt hän käpertyy kokoon, nukkuu."

Mieleeni tuli usein itseänikin askarruttanut ajatus siitä, kuinka ihminen vaipuu kriisin hetkellä takaisin lapseksi. Eikä koulutuksella tai taustoilla ole suuresti merkitystä, koska jokaisen ihmisen psyyke on rakentunut yksillöllisesti. Äly ja tunne ei sotke vaistoja ja maneereja, jotka ovat kirjoittuneet ihmisen perimään. Erityisesti tämä runo kolahti, koska siinä oli itselleni selvä logiikka. Eipä sillä että runo sinällään sellaista tarvitsisi.

Runokokoelma oli lukukelpoista ja vaihtelevassa määrin viihdyttävääkin. En ole suuri runojen kuluttaja, mutta itselleni kirja oli positiivinen yllätys. Koska LIKE-kustannus edustaa itselleni räväkämpää ja rohkeampaa kirjallisuutta, oli kirjan design jotenkin omituisen "seniili". Ja erityisesti kun ottaa huomioon sisällön, josta fakkiutuminen on sinällään kaukana. Kannessa olisi voinut olla esimerkiksi pilveä syövä ihminen, joka suoltaa samaa tavaraa alapäästään. Mielestäni Szymborskan runot kelpaavat nuoremmallekin lukijalle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti