Herman Wouk - Maailmanpalo

Suomentanut: Aarne Valpola

Sivumäärä: 274

Kustantaja: Kirjayhtymä

Painos ja vuosi:2.painos - 1980

Kamppailua Tyynenmeren herruudesta. Herman Wouk on ainoa tai ainakin yksi ainoista elossa olevista Hemingwayn aikalaisista. Näitä on ollut muutamia jotka kirjoittivat mm. sodasta ja erityisesti maailmansodista. Norman Mailerkin kuoli muutama vuosi sitten, joten Wouk on ylhäisessä yksinäisyydessään. Ainakin kaksi vuotta sitten mies oli vielä voimissaan koska julkaisi uuden kirjan Lawgiver, jota ei ole valitettavasti suomennettu. Taiteilija täyttää ensivuoden toukokuussa 100-vuotta, jos Luoja suo. Päätin lukea omasta kirjahyllystä löytyvän kirjan Maailmanpalo, joka on kirjailijan myöhäisempää 70-luvun loppupuolen tuotantoa.

Kirjassa keskitytään toisen maailmanodan aikaan useammallakin rintamalla. Tarinaan on ujutettu erään saksalaisen kenraalin kirjoitelmia sodan edistymisestä ja lopulta saksan luhistumisesta. Oma mielenkiintoinen juonne on Midwayn taistelut Tyynellämerellä ja muutenkin amerikkalaisten vaiheet Japania vastaan. Tämä olikin kirjan viihteellisintä antia. Herman Wouk palveli itse Yhdysvaltojen laivastossa toisessa maailmansodassa, joten hänellä on myös jonkin verran kokemuksellista kaikupohjaa.

Herman Wouk vuonna 2010 lähde (wikipedia).

Heti kirjan alkupuolella käydään tutustumassa myös saksalaisten keskitysleiriin, joka on lukijalle ehkä kaikista rankinta settiä. Tässä vaiheessa Wouk yrittää selvästi päästä saksalaisten ajatusmaailmaan sisälle, ja täytyy myöntää että hän myös onnistuu siinä. Kirjailija ei tyystin väitä saksalaisia tunteettomiksi, mutta kaiketi suuren pelon keskellä on jotain kollektiivisempaakin saksalaista katkeruutta. Keskitysleirin vangit kuvataan varsin uskollisina ja omaan kohtaloon alistuneina ihmisinä, kuten he varmasti myös olivatkin. Leirillä seurataan muutamaa  yksittäistä ihmistä ja luvusta saa hyvän, mutta karmaisevan käsityksen joukkotuhoamisesta. Kuinka ihminen voi olla raaka toiselle ihmiselle? Näitä kirjoja olisi hyvä lukea nykyaikanakin, jottei pääsisi unohtumaan suurimmat rikokset ihmiskuntaa vastaan. Muutenkin eletään maailmassa epävakaita aikoja, kenties elämmekin uuden Kylmän sodan kynnyksellä.

Suuri osa tarinan loppupuolta kertoo juutalaisperheen ja suvun selviytymisestä Länsi-Euroopassa keskellä alati kasvavaa pelkoa. Tapahtumat sijoittuvat lähinnä Italiaan ja Ranskaan. Valitettavasti tämä jakso on ehkä pitkästyttävin ja puuduttavin osa kirjassa, koska varsinaista henkeäsalpaavaa jännitystä ei siinä esiinny. Lopulta sodan rooli konkreettisena asiana jää aika vähäiseksi, ehkäpä juuri näitä lieveilmiöitä oli enemmänkin. Mielestäni kirjan juoni jää myös hieman avoimeksi, joka saattaa ratkaisukeskeistä lukijaa harmittaa. Muutenhan Woukin teksti on helppoa lukea ja ymmärtää. Jos on kiinnostunut toisesta maailmansodasta, saattaa kirja olla hyvinkin koukuttava. Mielestäni myös naislukijoita on huomioitu tiettyjen draamallisten käänteiden muodossa. Koska kirja ei ole päätähuimaavan pitkä, jaksaa sen varmasti lukea.