Suomentanut: Juhana Perkki
Sivumäärä: 264
Painos ja vuosi: Suomalainen kirjakerho - 1984
Viisikko ja pudonneen koneen saari. Englantilaisen kirjailijallisuuden klassikko Kärpästen herra on William Goldingin tunnetuin teos. Herra Golding on arvostettu ja tunnettu ympäri maailmaa, hänet on palkittu niin Booker-palkinnolla, kuin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla. Häneen on sota jättänyt jälkensä, kuten moneen hänen ikäluokkansa mieheen. Tästä lähteestä kirjailija on ammentanut myös kirjoittaessaan Kärpästen herraa. Pahuus ihmisessä purkautuu tietyissä olosuhteissa, jos sille antaa tai joutuu antamaan tilaisuuden.
Tarina sijoittuu toisen maailmansodan ajalle. Kaukana tyynellämerellä akselivallat ampuvat englantilaisen lentokoneen alas ja se putoaa autiolle saarelle. Eloon jää ainoastaan lapsia. Paratiisisaari tarjoaa kauniit puitteet ja kelvolliset olosuhteet hyvälle elämälle. Kaikki menee aluksi hyvin ja tuntuu siltä että lapset pärjäävätkin. Sitten alkaa ihmisen luontainen pahuus työntyä pintaan ja kaikki romahtaa käytännössä kivikaudelle, sudet ja lampaat alkavat erottua toisistaan - äly väistyy ja tilalle astuu vallanhimo. Ei liene väliä onko saari täynnä lapsia vai aikuisia, ehkä kaikki kulkisi aikuisten maailmassa vain hitaammin.
Tarina on mielenkiintoinen ja nopeatempoinen. Tietynlaisia epäuskottavuuksia kirjassa on lukuisa määrä, kuten esimerkiksi viisivuotiaat lapset eivät hukuta itseään, myrkylliset ötökät eivät pistä, eikä ripuli korjaa satoaan. Sen sijaan ryhmädynaamiset jutut toimivat hyvin uskottavasti, paha saa vallan joukossa ja potentiaaliset manipuloijat nousevat esiin.
Kirja ei mielestäni muistuta kaunokirjallista teosta siten kuin määritelmän ymmärrän. Kerronta on kevyttä ja huoletonta ja tuo monin paikoin nuorten seikkailukirjat mieleen, lähinnä Viisikko ja 3 etsivää kirjat. Tuntuu siltä että kirjailija jostakin tarkoituksettomasta syystä varjelee kirjansa lapsia. Setä on kirjoittanut kirjan lapsille lapsista. Kirjan opetus on kuitenkin niin tärkeä, että se jättää kaiken muun sivuseikaksi. Uskon että kirjan nuori lukijakunta jaksaa lukea Kärpäsen herran aina uudestaan ja uudestaan, kaiken maailman pelikonsoleista ja internetistä huolimatta.
Tällä kansikuvalla minun kirjani oli, mutta se jäi lainaajalle. Tämä on aika huikea kansikuva kirjasta, sopii hyvin tähän huikeaan tarinaan hyvästä ja pahasta.
VastaaPoistaTietokonepelit ovat aika raakoja ja niissä on paljon hyvän ja pahan välisiä taisteluja.