Kirjailija: Veikko Huovinen
Sivumäärä: 168
Painos ja vuosi: 10.painos - 1982
Muistan joskus lapsuudessa nähneeni televisiosta Lastumäen ja Kinnusen näyttelemän Lampaan syöjät, oli muistaakseni minisarja tai elokuva. En ole kuitenkaan kirjaan tarttunut - kunnes nyt, siis paljon myöhemmin. Olen lukenut vuosien saatossa useita Huovisen romaaneja ja novelleja, eikä niistä yksikään ole kelvoton ollut.
 |
| Lampaan syöjät 1972 |
Veikko Huovinen on kainuulainen metsänhoitaja ja kirjailija. Hänen tuotantonsa on laaja ja laadukas. Lampaan syöjät ei ole ollenkaan huono teos. Oikeastaan se on kestänyt hyvin vuosien kulutuksen ja vaikka se ei mitenkään ajankohtainen ole, on se silti jotenkin "freesi".
Kirja kertoo tarinan kahdesta uroksesta Sepestä ja Valtterista, jotka lähtevät syksyn kynnyksellä jokavuotiselle lomalle. Koska he ovat lähtökohtaisesti metsien miehiä ja erityisesti miehiä, liittyy loma metsästykseen ja luonnossa samoamiseen. Miehet pohtivat elämän suuria ja vähän pienempiäkin kysymyksiä raakalla maalaishuumorilla ryyditettynä, eikä pippelit ja pimpulatkaan jää vatvomatta. Vaikka jutut vaikuttavat hieman kevytmielisiltäkin, kätkeytyy pohdintoihin paljon viisautta. Joskus itsellänikin on pyörinyt samansuuntaisia ajatuksia maailman menosta.
Huovinen saa kaiken toimimaan lämpimästi ja sympaattisesti, enkä voi juuri moitteen sanoja antaa. Kirjasta saa irti hämmästyttävän paljon fakta- ja nippelitietoa esimerkiksi paikoista ja silloisista yhteiskuntaa polttavista puheenaiheista. Edessä lukijalle on siis luotu hurja maaseutumatka Saab 99:llä, jopa pohjoisinta Lappia ja Jäämeren rantaa myöten.
Jotenkin teksteissä kulkee kaksi linjaa päälletysten, pohdintalinja ja toiminta linja. Kun toimitaan saadaan lihaa nuotiolle ja kun pohditaan kuluu aika muuten rattoisasti(vaikka mitään ei edes tapahdu).
Hyvinä puolina Lampaan syöjissä pitäisin välitöntä tunnelmaa ja yleissivistävyyttä. Lisäksi sopii mainita hersyvä huumori ja muutenkin sujuvan rento kerronta. Jos jotain kritiikkiä pitää lausua, niin ehkä kirja on hieman "vanhan aikainen" ja liiaksi muuta lukemaani Huovis-tuotantoa muistuttava.
Kyllähän Veikko Huovisen tuotantoa lukee mielellään ja ehkä hän on minulle läheisin suomalainen kirjailija. Sutkauttelut tuovat mieleen positiivisella tavalla populistisia ja kansaa rakastavia ajatuksia. Eläköön Suomi ja eläköön Veikko Huovinen, ja vaikka et ole enään keskuudessamme elää kirjallinen tuotantosi vastaisuudessakin.
"Haluan nähdä, ovatko pensanmyyjät samoja kuin ennenkin Torniojokivarressa. Haluan aterioida Shellin baareissa ja haluan luoda yleissilmäyksen Pellon kirkonkylän katukuvaan. Tahdon myös lunastaa kalastusluvan Karesuvannon kioskista". - Valtteri Lampaan syöjistä.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti