John Berendt - Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa

Suomentanut: Seppo Loponen

Sivumäärä: 434

Painos ja vuosi: 2.painos - 1998

Journalismia punaniskoista. John Berendt on amerikkalainen kirjailija, jota ei voi tuotteliaisuudesta syyttää. Hän on kirjoittanut ainoastaan kaksi kirjaa ja tämä Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa on niistä ensimmäinen. Täällä kotosuomessa kirjoja ei ilmeisesti suuresti arvosteta, koska kirpparihyllyt ja alelaarit pursuilevat Berendtin kirjoja. Kuitenkin Amerikassa arvostusta heruu jopa siinä määrin, että kyseinen kirja on päässyt Pulitzer-ehdokkaaksi.

Kirja kertoo tositapahtumista Savannahin kaupungissa reippaan kymmenen vuoden ajalta, eli kertomukset perustuvat faktoihin jopa siinä määrin, että jotkut henkilöt esiintyvät omalla nimellään. Kaupungin kaarti koostuu lähes uskomattomista persoonallisuuksista, kuten voodooeukosta, natsiporhosta, transsuneekeristä(nimitys kirjassa), bi-rebelistä ja omituisesta kiinteistöpummista. Lisäksi esiin lykätään lukuisia "hienosto"-ihmisiä ja kaikenmaailman siipeilijöitä.

Kaupunkia esitellään siinä määrin mallikkaasti että aikaiseksi saisi jopa jonkinlaisen kiertomatkailuesitteen, eikä sovi unohtaa laadukkaita kuvauksia paikallishistoriallisista asioista ja tapahtumista. Hyvin selvästi kirjailija herkuttelee paikallisella sisäsiittoisuudella ja näennäismoraalisilla asenteilla.

Häiritseväksi tekiäksi dokumentoinnissa nousee kuitenkin jonkinlainen pirstaleisuus ja hajanaisuus, ehkä se sama tarinoiden nivoutuminen mikä esimerkiksi Tarantinon elokuvissa(tosin fiktiota) on nostettu kantavaksi voimaksi ja vahvuudeksi.

Yksittäiset tarinat ovat toki kutkuttavan mielenkiintoisia ja hauskoja. Lisäksi pitäisin vahvuutena suorasukaisuutta ja aitoa kerrontaa, ilman hienostelevia(sensuroivia) tai kruusailevia sanavalintoja.

Oivallinen kirja, tosin ei ihan osu omaan genreen. Uskon että kirja puhuttelee nuorisoa ja populaaritaiteen ystäviä, jopa journalistiikan maailmassa uiskentelevia kirjailijan alkuja.