Grazia Deledda - Muratti

Italialainen kansitaide Muratti(L'edera)

Suomentanut: Jalmari Hahl

Sivumäärä: 244

Painos ja vuosi: 1.painos - 1929

Hänen ympärillään kuin muratti - kohtalokas nainen. Grazia Deledda(1871-1936) oli sardinialainen kirjailija, joka valmentautui kirjailijan uralleen lähes olemattomin opinnoin. Toki hän opiskeli kieliä, joka tietysti tuki hänen selkeää kirjoittajan lahjaa. Deleddan kirjoja on suomennettu useita ja ne ovat valtaosin jääneet unholaan - kirjaston varastojen uumeniin. Viimeiset painokset lienevät 1940-luvulta. Muratin lisäksi tarkoituksenani on lukea myös Elias Portolu, mutta Pako Egyptiin jäänee haaveeksi, koska en kirjaa mistään näytä saavan. Grazia Deledda sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1926.

Muratti kertoo monimutkaisen rakkaustarinan, johon sekoituvat lähes kaikki ihmisen alhaisimmat ja toisaalta myös ihailtavimmat ominaisuudet. Annesa niminen nuori nainen on ottolapsena perheessä, jossa hän hoitaa vanhaa ukko Zua nimistä vaaria. Nainen ei ole enää lapsi eikä liioin nuorikaan, miltei nelikymppinen. Ilmiselvästi tämä vaari on pian kohtaava vanhan vihtahousun, mutta on kaikessa väkipäisyydessään sitkashenkinen. Perhepiirissä huseeraa myös lurjusmainen leskipoika don Paulu, johon Annesa on ihastunut. Don Paulu yrittää pitää yllä perheen toimeentuloa ja tiluksia, mutta ei onnistu missään asiassa - päin vastoin hän on pelkkä rahan syöveri. Kilpakosija nuori renki Gantine joka on ehättänyt jopa kihloihin Annesan kanssa, koittaa miteellä kaikin yritteliäisyyden keinoin don Paulua vastaan, huomaten kuitenkin pian tien nousevan pystyyn.

Tilalla tapahtuu rikos joka muuttaa shokeeraavasti lähes kaiken. Saako paha palkkansa ja kuka oikeastaan edustaa hyvää ja kuka pahaa? Voiko tunteiden seuraaminen johtaa turmioon vai kääntyykö riskinotto kannattavaksi? Onnettomien asioiden vuoksi Annesa nousee Gonare-vuorelle etsimään selvyyttä ja vauhtia sotkuisiin ja pelottaviin asioihin. Hänen keskeisinä oppaina toimivat papit ja paimenet. Vaikka täytyy myöntää että muutaman kerran käväisi  mielessä, että pappi Virdisillä ei ole puhtaat jauhot pussissa. Yhtä kaikki lopulta ympyrä sulkeutuu.

Tarinaa kehystää Sardinian luonto kaikkinen väreineen ja vivahteineen. Eikä aluksi voisi uskoa millaisen seikkailun pyhän Basiluksen juhlan ilotulitusrakettien räiske käynnistäisi lukijalle. Sirkkojen sirityksessä ja satakielten liverryksessä nousee ilmoille savun ja puutarhan tuoksu, joita vahtii sinisenä kuultavat vuoret

Itseäni huvitti tämän suuren "perheen" sähläily ja siitä tulikin mieleeni espanjalaisuus, suulasta sadattelua ja tohelointia. Kirjailija Grazia Deledda on onnistunut ainakin tässä tarinassa luomaan lukijalle otollisen lukemisympäristön. Kieli on sopivan runsasta, välttäen kuitenkin turhia korulauseita. Ei mitenkään pitkästyttävää. Tarinan iästä johtuen vilisee teksteissä vanhoja suomalaisia sanoja, jotka on kuitenkin helposti ymmärrettävissä. Mielestäni tarinan kantavia voimia ovat kohtalon arvaamattomat tiet ja ihmisten potentiaali luoda savua ilman tulta. Joskus rouva fortuuna näyttää pitkää nenää, ja kaiken kukkuraksi joukossa tyhmyys tiivistyy. Jälleen kerran kovin naistenmies on kädetön hulttio, mutta vastustamaton sellainen. Kirja on siis draamallinen kertomus, joka edustaa monelta osin aikansa dekkarikirjallisuutta.