Stephen King - Tohtori Uni

Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Sivumäärä: 527

Kustantaja: Tammi

Painos ja vuosi: 1.painos - 2014

Kuolemattomuuskin on työlästä. Pitkän linjan kirjailija Stephen King on julkaissut kauhukirjallisuutta jo 70-luvulta lähtien ja ollut varsin tuottelias. Hänen tahtinsa on ollut ajoittain niinkin kovaa, että on tämän vuoksi julkaissut myös salanimellä. Tähän mittavaan tuotantoon mahtuu muutamia todellisia nykykirjallisuuden kauhuklassikoita. Näistä mainittakoon Uinu uinu lemmikkini, Carrie, Painajainen ja Se. Mielestäni kuitenkin kaikista tärkein Kingin kirjoista on Hohto, joka julkaistiin englanninkielisenä jo vuonna 1977. Tässä vaikuttavassa kirjassa on kauhua, jännitystä, psykologiaa ja paljon muutakin. Kirjasta tehtiin aikoinaan myös ristiriitaisen vastaanoton saanut elokuva, jota tähditti hullunkatseinen Jack Nicholson. Itse muistelen lukeneeni Hohdon joskus 80-luvun lopussa, joten pitää pinnistellä kun yrittää muistella edes hitusia sen tapahtumista. Tätä sotkee myös katsomani elokuva, joka ei muistaakseni ihan samanlaisia vaikutelmia tarjonnut. Stephen King kertoo Tohtori Unen saatteessa ihmisten kyselleen paljon mitä Danny "Dan" Torrancelle myöhemmin tapahtui. Niinpä kirjailija päätti antaa kysymykseen vastauksen ja kirjoitti Tohtori Unen. Päätin siis lukea tämän Hohdon jatko-osan, joka on siis yksi uusimmista King -kirjoista.

Vuodet ovat vierineet ja hotelli Overlook on vain pahan unen tapainen muisto, joka kummittelee silloin tällöin Danny Torrancen mielessä. Danny on kasvanut aikuiseksi ja alkanut seurata elämäntavoillaan isänsä Jack Torrancen jalanjälkiä. Humalanhuuruiset illanvietot ja aamut jolloin herää muistamattomana, kuhmuilla ja verissäpäin naisten luota. Dannyn on yrittänyt kovasti dempata ryyppäämällä ahdistavaa lahjaa (hohtoa), joka ei kuitenkaan mihinkään täysin katoa. Kuitenkin eräs edellämainitun kaltainen aamu saa Dannyn kääntämään suuntansa elämässä. Vaikka vuosituhat on vaihtunut, kaksoistornit romahtaneet ja maailma on tyystin toisenlainen kuin 70-luvulla, pitää tietyt asiat tehdä kuten aina ennenkin. Mies turvautuu siis aa-kerhon apuun ja alkaa ottaa tukihenkilönsä avulla vaivalloisia askeleita raittiuden maailmaan.

Danny onnistuu ryhdistäytymään ja pääsee käyttämään vaimentunutta lahjaansa eräässä saattohoitokodissa, jossa hän ohjailee kuolevat ihmiset turvallisesti rajan toiselle puolelle. Samaan aikaan hän alkaa saada voimistuvia viestejä nuorelta tytöltä, joka asuu itärannikolla. Nämä välähdykset muistuttavat osin näitä lapsena saatuja telepaattisia viestejä. Niinpä tyttö alkaa esim. kirjoitella Dannylle viestejä liitutauluun. Eikä Danny tuolloin tiedä kuinka tärkeä suhde hänelle ja Abralle (siis tarinan tyttö) kehittyy.

Stephen King jatkaa ja laajentaa upealla tavalla Hohdon tapahtumia sisällöllisesti aivan uudeksi monipuoliseksi tarinaksi. Tosin jollain tavalla jopa ahdistavammaksi ja uhkaavammaksi. Kuvaan ilmestyy eräänlaiset ihmisestä periytyvät parasiitit, jotka metsästävät hohtavia ihmisiä. Koska voimakkaimmat hohtavat ihmiset ovat lapsia ja nuoria, ovat nämä näin ollen pahimassa vaarassa. Kaikesta tekee vielä karmeampaa se että uhria pitää kiduttaa että siitä saa kaiken "höyryn" irti. Nämä kammottavat epäihmiset ovat pukeutuneet karavaanareiden valheelliseen viittaan, jossa he ovat vaeltaneet vuosisatojen halki - ensin vankkurein ja sitten Winnebagoineen. Miksipä kukaan epäilisi harmittoman tuntuisia mummukoita ja papparaisia jotka kruisailevat kolmeakymppiä tienpientareilla.

Tohtori Uni kasvaa loppua kohti yhdeksi parhaimmista King -tarinoista. Jopa aikuinen elämän parkkiinnuttama mieslukija onnistuu kokemaan jännityksen tunnetta ja jonkinasteista vastenmielisyyden tunnetta. Koska pelko on omalla kohdalla liioittelua, niin ehkä jonkinlainen ahdistus voisi paremmin asiaa kuvata. Yliluonnollinen osuus ei sinällään suuresti tee vaikutusta, mutta ihmiskohtalot ja maailman pahuus pysäyttää miettimään. Toisaalta tarinaa piristää autokruisailut ja jopa hieman kyyninenkin ihmisen, sekä nykymaailman kuvailu.

Joskus sanotaan että vanha koira ei opi uusia konsteja. Tämä ei ainakaan Stephen Kingin kohdalla pidä paikkaansa. Ainakin itse olen pannut merkille hänen kirjallisen kehityksensä, varsinkin näiden uusimpien kirjojen myötä. Koska tässä tarinassa nämä pahat Tosi solmun "demonit" on tuotu niin lähelle ihmisen muotoa ja olemusta, onnistuu eron jopa hetkittäin unohtamaan. Nämä höyryä imevät parasiitit esim. kuolevat ampumalla ja tarvitsevat myös ruokaa kuten normaali ihmiset. Ilmeisesti myös hissukseen vanhenevat. Ehkäpä tuhannen vuoden kuluessa. Ainakin itselleni tulee lukiessa vaikutelma, että kirjailija esittää asioita myös allegoriana lasten ja nuorten turvattomuuteen nykymaailmassa. Tiedostusvälineissä on kiinnitetty erityistä huomiota kadonneisiin lapsiin ja nuoriin, useinhan näiden taustoilla (varsinkin Yhdysvalloissa) on sieppaus tai henkirikos. Lapsen elämä on täynnä luottamusta vanhempiin ja muihinkin aikuisiin ihmisiin, jotka eivät valitettavasti aina ole luottamuksen arvoisia. Pahaa tapahtuu paljon ilman yliluonnollisiakin asioita. Lisäksi varsin terävänäköisesti King on ujuttanut mukaan myös vanhempien elintapojen usein periytyvän luonteen. Alkoholismia, väkivaltaa ja huonoja valintoja. Toisaalta jokaisessa ihmisessä piilee myös voima parannukseen.

Vaikka tarina on täynnä murheellisia ja synkkiäkin juonteita, on siinä myös omat herkät ja hienot hetkensä. Mielestäni kirjailija on ottanut askeleen kaunokirjalliseen suuntaan esim. kuvailessaan Dannyn ja kuolevan ihmisen hetkiä siirryttäessä ajasta iäisyyteen. Jotenkin näissä draamallisissa hetkissä onnistutaan siirtymään ajan ja tapahtuman ulkopuolelle ja yläpuolelle. Varsinkin hänen saatellessaan syöpäsairasta Abran mummoa, on eräänlainen jopa liikuttava ja pysähdyttävä "ajaton" hetkensä. Niinpä Tohtori Uni on kirja joka kiinnostaa kenties vieläkin suurempaa lukijakuntaa. Toki perus kingimäiset tarinankulut on teksteistä helpostikin löydettävissä, mutta onhan tämä lisäksi huikeaa ja edistynyttä kirjallisuutta. Helppolukuista, tuuletettua ja raikasta. Jopa uudelleen syntynyttä. Jos olet pitänyt Kingistä, niin pidät varmasti tästäkin. Vaikka et olisi pitänyt Kingistä aiemmin, voi tämä olla kirja josta pidät. Ei mitään pelkkää kioskipokkarikirjallisuutta.