Valentin Katajev - Unohduksen ruoho

Suomentanut: Lea Pyykkö

Sivumäärä: 261

Kustantaja: Karisto

Painos ja vuosi: 1.painos - 1980

Luovuus on ihmisen suurinta älykkyyttä. Valentin Katajev on vain yksi kirjailija-runoilija Neuvostoliiton suuressa kirjailijakaartissa ja jäänyt pitkälti taiteilijaystäviensä varjoon. Hän aloitti uransa jo Tsaarin vallan aikana ja oli lähtöisin Ukrainan Odessasta Mustanmeren rannalta. Katajev palveli kahdessa armeijassa ja oli käsittääkseni yksi suopeasti kohdelluista taiteilijoista Neuvostoliitossa. Kirjailijan tuotantoa on suomennettu jonkinverran ja se lienee vähemmän tuttua ainakin suurelle lukijakunnalle. Ostin tämän Unohduksen ruohon muutama vuosi sitten divarista ja se on kirjailijan myöhäisempää tuotantoa.

Unohduksen ruoho on kertomus menneisyydestä, 1900-luvun alun Venäjältä ja sitten myös tämän jälkeisestä neuvosto-ajasta. Tarinassa seurataan Nobel-kirjailija Ivan Buninin ja runoilija Vladimir Majakovskin elämää. Maineikkaat kynäniekat olivat kertoja Katajevin ystäviä ja oppi-isiä. Mielenkiintoiseksi asian tekee se että Majakovski oli jopa kiihkeästikin vallankumouksen (kommusnismin) kannattaja ja Bunin taas suorastaan pelkäsi sitä ja tämän vuoksi muutti lopulta pysyvästi Ranskaan. Katajev tarjoilee lukijalleen melko informatiivisenkin matkan neuvostokirjailijoiden ja taiteilijoiden maailmaan, keskelle vallankumouksen aiheuttamaa hämmennystä ja muutosta.

Vallankumouksesta kirjailija kertoo melko maltillisesti ja vaikka ajassa olisi paljon kritisoitaavakin, tyytyy hän varsin niukasti kommentoimaan yhteiskunnallisia asioita. Taiteiljoiden ja kirjailijoiden elämässä on sen sijaan enemmän mielenkiintoista asiaa, joka kantaa läpi tarinan tuulien. Kertojan lähipiirissä vierailee muun muassa Boris Pasternak, Mihail Bulkakov, Aleksandr Blok ja moni muukin itselleni vähemmän tuttu taiteilija. Kenties taiteilijaystävien kuolemat ovat kuitenkin jonkinlaisia vedenjakajia, jotka saavat ainakin kertojan hieman melankoliseksi. 

Tuolloin viimevuosisadan alussa oli useitakin erilaisia taidesuuntauksia jotka puskivat läpi itäblokin-kirjallisuuteen ja runouteen, akmeismi, symbolismi jne. Sosialistiseen realismiin ei kirjassa ainkaan sanan varsinaisessa merkityksessä törmää, mutta esim. Majakovskin tuotanto oli sitä epäilemättä parhaimmillaan. Valentin Katajev sen sijaan vaikuttaa olevan kertoja vailla vertaa.

Kuvassa isänmaan rakkautensa säilyttänyt Valentin Katajev (kuvan lähde wikipedia).

"Ellei muistelmia, ei romaania, niin mitä minä sitten kirjoitan? Katkelmia, muisteluksia, lastuja, ajatuksia, teemoja, kuvauksia, huomioita, sitaatteja."

Valentin Katajev - Unohduksen ruoho

Niinpä niin. Itsekin vähän mietin että mitä tyyliä kirja edustaa. Ehkäpä sillä ei ole sinällään väliä, mutta ainakin se on hyvä ja mielenkiintoinen. Kuten muukin neuvostokirjallisuus, niin tämäkin kirja on melko epäviihteellinen - suurta lukijakuntaa kosiskelematon. Sen sijaan Unohduksen ruoho on jostain kohtaa kaikessa yksinpuhelussaan jopa runollinen. Ehkä tuo lastujakin  on melko kuvaavaa. Kirjoitusasu on helppoa lukea ja sisältö on helposti tajuttavaa. Vaikka kirja ei ole maailmankirjallisuuden klassikko, niin silti se on oivallinen ikkuna katsella yhdestä näkökulmasta naapurimaan kirjailjoita ja historiaa. Ehkäpä se näin ollen on muistelmateos.