tiistai 24. joulukuuta 2013

Henning Mankell - Kadonneiden miesten metsä

Suomentanut: Laura Jänisniemi
Sivumäärä: 157
Kustantaja: Otava
Painos ja vuosi: 1.painos - 2007

Olipas kyllä piittaamatonta räjähteiden käyttöä! Päätin taas vaihteeksi tarttua Henning Mankellin kirjaan ja koska hyllystäni löytyi tämä pienoisromaani Kadonneiden miesten metsä, osui valintani siihen. Kirja on kirjoitettu jo vuonna 1978 ja julkaistu vuotta myöhemmin. En tiedä miksi tämä suomennos ilmestyi vasta muutama vuosi sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tarinan tapahtumat sijoittuvat seitsemänkymmentäluvun loppupuolelle ja Pohjois-Ruotsiin. Kaksi turhautunutta miestä päättää matkustaa Sundsvallin pohjoispuolelle Kiurujärvelle, jonka rannalla sijaitsee eräänlainen rangaistuslaitos. Laitos oli toiminut aiemmin lähinnä rattijuoppojen sijoituspaikkana ja lopettanut toimintansa joskus 60-luvulla. Mankell kuljettaa lukijansa autenttisiin tunnelmiin kauniin korpiluonnon keskelle, parhaisiin norrlantilaismaisemiin. Poliisimestari ja First Harold saavat seurakseen myös pari muuta kumppania. Nämä neljä henkilöä luovat tarinan, joka ei mielestäni ole tyypillisintä Mankellia. Tarina on eräänlainen pakotarina, jossa miehet hakevat etäisyyttä ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Näissä kuvioissa etsitään yhteiskunnan kipupisteitä ja podetaan todennäköisesti jonkinlasta "ikäkriisiä". Tämä kaikin puolin pikkunätti kirja muistuttaa hieman Torgny Lindgrenin tuotoksia, joskin paljon selkeämmin ja maan läheisemmin kerrottuna. Kadonneiden miesten metsä ei ole ehtinyt saavuttaa kirjailijalle tyypillistä vasemmistolaishapatusta, jolloin lukuelämys ei muodostu poliittisesti korruptoituneeksi ja "sietämättömäksi". Vaikka miehet eivät kykene olemaan täysin riitelemättä ja nujakoimatta, muodostuu tunnelma kuitenkin aika seesteiseksi. Lukuelämyksestä kehkeytyy saman tyylinen kuin Italialaisista kengistä, hienotunteinen ja draamallinen paketti.

Vaikka kirja on melko vähäeleinen ja tapahtumaköyhä, löytyy juonessa sen verran itua että motivaatiota lukemiseen riittää. Itselläni kului pari iltaa sinikeltaisissa tunnelmissa. Ei ihan perus kioskikirjallisuutta kuitenkaan. Kirja-aitta toivottaa hauskaa joulua kaikille lukijoille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti