Suomentanut: Seppo Loponen
Sivumäärä: 336
Kustantaja:WSOY
Painos ja vuosi: 3.painos - 1994
Hulvaton ja raikas pop-tuulahdus Lontoon esikaupungeista. Päätin lukea Hanif Kureishia ja koska hyllystäni löytyi tämä Esikaupunkien buddha, sovimme tämän vaimoni kanssa haastekirjaksi. Kirja on Kureishin esikoisteos omalla nimellään. Aiemmin hän kirjoitteli pornograafista kirjallisuutta Antonia French nimimerkillä. Kureishi on taustoiltaan pakistanilais-englantilainen ja hänen kirjallisuutensa käsittelee lähinnä maahanmuuttoa, rasismia ja rotukysymyksiä. Tästä kyseisestä Esikaupunkien buddha -kirjasta on tehty myös elokuva, jota en ainakaan itse muista nähneeni.
Esikaupunkien buddha kertoo Karimista, hänen perheestään ja ystävistään Lontoon laitamilla. Karim on koulukiusaattu, päämäärätön ja onneton. Kummallinen kasvuympäristö aasialaistaustaisessa yhteisössä tekee yhtälöstä melko sakean ja omalla tavalla vaikuttavan. Perheessä ja sen ympärillä tapahtuu jopa nykymittapuulla ajateltuna varsin "liberaaleja" asioita. Isä lähtee taiteilijaeukon matkaan ja Karim itse homostelee punkkarinuraa rakentelevan Charlien kanssa. Tyttöystävä Jamila luovutetaan pakkoliittoon Bombaysta maahanmuuttavan Changezin kanssa ja näille kehittyy eräänlainen hyväksikäyttöliitto. Saamaton ja ruma Changez on hienosteleva hyvän perheen lapsi, joka yrittää kynsin ja hampain pitää kiinni Jamilasta. Nuori nainen on kiinnostunut kaikista muista paitsi Changezista, jota hän hyväksikäyttää passauttamalla ja orjuuttamalla. Jamilan isä joka on yllättäen paljastunut konservatiiviseksi kotinatsiksi, riutuu lopulta miltei kuoliaaksi väkipäisyyttään ja syömättömyyttään.
Kuitenkin Karim pääsee kuin pääseekin näyttelijäpiireihin ja onnistuu jopa luomaan jonkinlaista uraa. Poika laitetaan omia taustoja irvaileviin rooleihin, joista hän pääsee ilmeisesti oman lahjakkuutensa vuoksi irtautumaan. Samalla hän rakastuu lihallisesti nuoreen kauniiseen Eleonoriin ja pääsee kokeilemaan lähes kaikki kotkotukset kahdestaan ja suuremmassakin joukossa. Pian kuitenkin Karimkin joutuu toteamaan turruttavan ilmiön - kun mikään ei enää riitä. Onko tabuja rikkovalla elämän härskiydellä mitään rajaa? Ainakin todellinen työn teko on paljon epäseksikkäämpää kuin joutenolo ja perverssi haaveileminen
Hanif Kureishi tutustuttaa lukijansa maahanmuuttajien elämään Lontoon lähiöissä. Mielestäni melkein kaikki hahmot ovat kuitenkin uskottavia, tai ainakin siinä rajoilla. Jos tämä on ollut joskus kirjailijan omaa elämää, täytyy myöntää että monessa vellissä on mies keitetty. Luulen että totuutta on sidosteeksi asti, mutta valtaosa on mielikuvituksen tuotetta. Tai sitten kuultua ja sovellettua. Kirja on hämmästyttävän helppoa ja viihdyttävää luettavaa, täynnä populaari-ilmiöitä ja kehittyvää 70-luvun nuorisokulttuuria. Vaikka tarina kertoo lyhyehköstä ajan jaksosta, onnistuu siitä silti saamaan aika vakuuttavan ja kattavan kuvan Lontoon ja sen esikaupunkien hengestä. Voi olla että tartun piakkoin myös Gabrielin lahjaan, kunhan saan kirjan käsiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti