Suomentanut: Liisa Ryömä
Sivumäärä: 197
Painos ja vuosi: 1.painos - 2012
Uutuuskirja
Sohvalta Råneåsta aina Pariisin "Rue de ties minne". Sain joululahjaksi tämän tuoreen Torgny Lindgren suomennoksen Muistissa ja päätinkin tarttua lähes heti siihen. Minulla oli tietynlaiset odotukset kirjaa kohtaan, koska Pylssy on tuoreessa muistissa. Olen siis lukenut tämän Raggsjölaisen kirjailijan tuotantoa aiemminkin, enkä ole aivan kympillä siihen mieltynyt. Mutta koska Lindgren on pohjoisen kirjailijoita, saa hän varauksettoman tuen itseltäni.
Muistissa on siis Torgny Lindgrenin omaelämänkerrallinen kirja. Itse kiinnitin heti huomiota kirjan paksuuteen joka ei päätä huimaa, koska käsitykseni mukaan elämänkerrat ovat yleensä tiiliskiven vahvuisia kirjoja - olin hieman ihmeissäni. Kuitenkin luettuani kirjan voin todeta sen olevan sopivan paksuinen. Kirjailija suhtautuu omaan elämäänsä tietynlaisella hilpeydellä ja hirtehishuumorilla, aivan kuten muihinkin aiheisiin. Hän ei siis pidä elämäänsä mitenkään pyhänä asiana, vaan jakaa sen hulluudet ja kummallisuudet hersyvällä huumorilla höystettynä. Vaikka teksteissä käsitellään vakaviakin aiheita, eivät ne missään vaiheessa saa liikuttuneeksi tai vakavaksi. Tämä Muistissa kirja on mielestäni huomattavasti kevyempää luettavaa kuin Pylssy. Myönnän että teksti on jotenkin pirstaleista ja aika siinä heittää häränpyllyä, mutta taas kerran luetussa leijailee positiivinen "pohjoisen henki". Kirjailija itsekin mainostaa elämänkerran olevan joukko novelleja ja irrallisia pieniä tarinoita, mutta mitäpä tuo haittaa - ei ainakaan itseäni.
Nuoruuden sattumukset ja kommellukset ovat saaneet suuren roolin kirjailijan muistissa, tästä voi päätellä että taiteilija kiinittää huomiota asioihin, jotka ei välttämättä ole muille merkityksellisiä, mutta ovat tehneet vaikutuksen kirjailijaan itseensä. Hypätään ajassa ja paikassa - Västerbottenista Wieniin ja Pariisiin. Tavataan suuri joukko kirjallisuuden intellektuelleja ja perehdytään kirjallisuuden taiteen aarteisiin. Itselleni jää mieleen erään kirjailijakollegan muistelut Thomas Mannin hautajaisista, joissa Neuvostoliiton terävin kärki muistaa taiteilijaa ylettömillä, jopa kolossaalisilla kukkalähetyksillä. Onpa kirjailija itsekin kävellyt Nobel-kirjaston hallissa ja jutellut itsensä Erik Lönnrothin kanssa Albert Camusin kuvan alla. Ja kuin aasinsillan kautta lopulta olin aistivinani Torgny Lindgrenissä pienen eksistentialistin, joka purkautui jotenkin rivien välistä toivottomuuden ja järjettömyyden perusteilla hänen jutellessaan kustantajan kanssa. "Etkö ole siis yhtään muuttunut Torgny?"
Kirjasta kuvastuu Torgny Lingrenin äly ja elämänkokemus erinomaisesti. Yleissivistys työntyy esiin useissa kohdissa, jopa kaiken aikaa - kaikkine pienine yksityiskohtineen. Hän on selvästi lukenut valtaosan tärkeistä maailmankirjallisuuden helmistä, eikä hän liioin sitä peittelekään. Lisäksi hän kertoo luontevasti useista tuttavuussuhteistaan eurooppalaisiin kirjailijoihin ja kirjallisuuden eliittiin. Ehdottomasti yksi pohjoismaisen kirjallisuuden lipunkantajista. Kannattaa lukea tämä uutuus.
Katso myös Torgny Lindgren - Pylssy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti