Herman Wouk - Karnevaalit

Suomentanut: Jaakko Lavanne

Sivumäärä: 380

Kustantaja: Otava

Painos ja vuosi: 1.painos - 1967

Ei pidä surra asioita joille ei mitään voi. Vaikka Herman Wouk on tunnettu sotakirjoistaan, on hänellä myös näitä draamallisia kirjoja. Päätin lukea 60-luvun tuotantoa ja tämän Karnevaalit (Don't Stop the Carnival), joka on oikeastikin hieman toisenlainen kirja.

Tarina kertoo Broadway-tuottaja Norman Papermanista, joka kyllästyy Manhattanin hulinoihin ja suuntaa Karibialle Amerigon saarelle. Mies on kiinnostunut sikäläisestä trooppisesta ilmastosta ja välittömistä, joskin hieman alkukantaisita ihmisistä. Paikallinen hotellinomistaja on kyllästynyt yrittäjän arkeen ja tarjoaa Normanille oivallista tilaisuutta kokeilla siipiään ja liikemiestaitojaan hotellibisneksessä. Koska Normanin vaimo Henny jää New Yorkiiin hoitelemaan luulosairauttaan, mies saa käynnistää liiketoimintansa omissa oloissaan.

Koska lähes jokaisessa asiassa - kuten  elämässä muutenkin on paljon muuttuvia tekijöitä, osoittautuu paratiisisaari ja bisnekset varsin suhdanneherkiksi. Tuntuu siltä että onnetar on tyystin unohtanut Norman Papermanin, jos kohta hetkittäin tuntuu siltä että tie nousee kertakaikkisesti pystyyn. Epäonni suorastaan ilkkuu vasten kasvoja ja ei tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa. Lähes kaikki menee päin mäntyä. Lukiessani kirjaa pohdin muutamaan otteeseen, että olisikohan Wouk noin "hauska" mies ja heittäisi huumoriksi näinkin vakavan asian? Lopulta luulen kuitenkin että tarina kertoo vain älyttömän huonosta onnesta ja aloittelijan osaamattomuudesta. 

Norman ei ole täysin tunteeton mies - joten hän palkkaa hyväntahtoisuuttaan kaikenlaisia duunareita, jotka useimmiten osoittautuvat joko roistoiksi tai muuten vain "kädettömiksi". Kaikki se mikä voi hajota, tulee vuoren varmasti myös hajoamaan. Heti kun jokin asia onnistuu, niin kaksi muuta asiaa epäonnistuu. Jopa ihmissuhteet ajautuvat tavalla tai toisella tuhonteille.

Muistutus siitä, että kirja on kirjoitettu ja suomennettu 60-luvulla tulee ilmi useissa kohdin. Tämän päivän lukijaa saattaa järkyttää tuolloinen karkea kieli, jossa soimataan "homoja" ja" neekereitä". Kulttuuri-ilmasto on maalattu konservatiivisella kädellä, johon tuolloin (ainakin Karibialla) kuului erilaisuuden kummeksuminen ja parjaaminen.

Herman Wouk onnistuu luomaan lukijalle vakuuttavat ja hienot puitteet, joiden sokkeloissa usein (turhaan) toivoo kaiken järjestyvän. Ei sillä etteikö olisi mukavaa asua palmusaarilla ja nauttia lämmöstä, sekä kauniista maisemista. Toisaalta kokea myös sopivasti luonnonvoimia ja ympäristön tarjoamaa yllätyksellisyyttä. Ainakin juutalaiselle Normannille monet asiat ovat stressaava tekijä, eikä vähiten ihmisten tavat ja kulttuuri. Karibian saari on Manhattaniin verrattuna kivikautinen kylä täynnä luolamiehiä. Niinpä Karnevaalit tarjoaa myös mielenkiintoisen ja melko heterogeenisen kavalkadin erilaisia ihmisiä. Se suorastaan pursuaa persoonallisuuksia, jotka antavat suurimman ja hedelmällisimmän panoksen viihdyttävään tarinaan. Hieman kyllä surettaakin nämä karut ihmiskohtalot ja älytön sähläily.

Karnevaalit saattaa olla hirteishuumorilla ja peräti mustallahuumorilla sävytetty kirja, tai sitten se voi olla myös pelkästään kertomus elämän karukkoisuudesta ja arvaamattomuudesta. Tulee mieleen Murphyn lait. Mielestäni teksteissä on liian paljon karikatyyrisia piirteitä, jotta sitä voisi ihan vakavissaan lukea. Tämäkin kirja on helppoa luettavaa, eikä se tarjoa turhia kielioppi-kuperkeikkoja. Vaikka Karnevaalit ei ole kenties tyypillisintä Woukia, se voisi olla ensimmäinen kirja joka hänen tuotannostaan kannattaisi lukea. Itse pidin tästä ja suosittelen muillekin.