Saul Bellow - Yhä useamman sydän pettää

Suomentanut: Jukka Kemppinen

Sivumäärä: 347

Kustantaja: Tammi

Painos ja vuosi: 1.painos - 1987

Yli hilseen vilisevää omituista komediaa. Tartun todella harvoin näin omituiseen kirjaan. Saul Bellow oli Amerikan siirtolainen ja kirjailija, joka sai vuonna 1976 tunnustuksena Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Toisaalta hän on saanut myös Amerikassa arvosettun Pulizer-palkinnon vuonna 1976 teoksellaan Humbold's Gift. Bellow oli juuriltaan Venäjän juutalainen, vaikka ei tätä useinkaan pitänyt merkittävänä asiana. Hänellä oli vankka yliopisto tausta mm. sosiologiasta ja hänen ensimmäinen kirjansa The Victim julkaistiin vuonna 1947. Päätin lukea tämän hyllyssäni jo pitkään levänneen keltaisenkirjaston kirjan Yhä usemmen sydän pettää. Täytyy myöntää että odotukset olivat korkealla.

Yhä usemman sydän pettää on tragikoominen tarina Kenneth Trachtenbergistä ja hänen enostaan Benn Craderista. Kenneth on nuori mies joka on päässyt keittiön kautta opiskelemaan yliopistoon, koska hänen enollaan Bennillä on siellä professuuri. Benn on hyvin omituinen ja lukenut mies, joka on syventynyt kasvitieteeseen. Botaniikan spesialiteetti on kuljettanut häntä ympäri maailmaa - seikkailusta seikkailuun. Kenneth kertoo lämpimästi (jopa turhankin lämpimästi) asioita Bennistä, ja nämä tarinat eivät ole lasten juttuja. Useissa kohdin palataan Bennin kurjaan ja jopa epäilyttävään lapsuuteen ja nuoruuteen. Kuinka enosta kehittyi häntäheikki, mutta sisarenpojasta tuli nyhverö. Näitä enon sytytyksiä käydään testaamassa esim. japanilaisessa pornoluolassa, joka osoittautuu hienotunteiselle Bennille liian kovaksi palaksi. Toisaalta Kenneth on sotkenut asiansa (ilmeisesti) ainoassa naissuhteessaan siinä määrin, että on joutunut aisan kannattajaksi ja ikuiseksi surkailijaksi. Pystyykö Kenneth voimaantumaan ja näyttämään närhen munat, sen jätän lukijan pääteltäväksi.

Kirja on uskomattoman puuduttava ja mielestäni huonon puoleinen. Toisaalta joku pitää äidistä ja joku tyttärestä - itse en pitänyt tästä kirjasta ollenkaan. Teksti ja tarina on jotenkin epämääräisen rikkonaista ja jokin sitä ylläpitävä punainen lanka puuttui lähes kokonaan. Tokihan kirjassa vilisee triviatietoakin ja kaikenlaisia filosofisia ja jopa poliittisia pohdintoja. Itseäni vaivasi tämä ei niin toimiva Stand up tyylinen monologi, joka kulki satunnaisten kohtaamisten ja tilannetapausten lomassa. Näissä Kennethin selostuksissa on jopa seksuaalinen sävy, varsinkin kun hän ylistää enoaan ja käy pyllistämässä erään lääkäriystävänsä eturauhastieteellisessä kokeessa.

Tämä Yhä useamman sydän pettää saattaa olla viimeinen Saul Bellowin kirja minka aion lukea. Ehkä pystyn sen verran venymään, että luen jonkin hänen varhaisemmista kirjoistaan. Muutaman illan kamppailu unta vastaan on päättynyt ja yksi kirjallinen etappi saavutettu. Kesken en aijo jättää mitään.