Kauko Röyhkä - Kaksi aurinkoa

Kirjailija: Kauko Röyhkä

Sivumäärä: 260

Kustantaja: LIKE

Painos ja vuosi: 1.painos - 1996

Ylevää toimintaa rakkauden rintamalla. Kaikkeen se Kaukokin on ehtinyt, kuten esimerkiksi kyseisellä kirjalla ollut Finlandia-palkinto ehdokkaana. Vaimoni valitsema haastekirja Kaksi aurinkoa on keskeisinpiä tuotoksia ja ilmeisesti aika on viimein kypsä tämänkin kirjan lukemiseen. Taiteilija Röyhkältä ilmestyi hiljattain uusi kirja Poika Mancini, joka on jatkoa Miss Farkku-Suomelle. Tämän vaimoni hiljattain luki ja lausui varovaiset kehunsa. No... saattapi olla sitten suraavana kenties.

Kaksi aurinkoa on kertomus Elis -nimisestä nuoresta miehestä, joka ei pidä ajatuksesta lähteä sotimaan isänmaan puolesta. Hän on viihde taiteilija ja pitää enemmän musisoimisesta ja naisissa juoksemisesta, eipä sillä etteikö tämäkin kiinnostaava olisi. Niinpä Elis kerää kampsunsa ja lähtee Ruotsiin "evakkoon" ja jättää Helsinkiin hänen uuden tyttöystävänsä Tytin. Ruotsissa ei mies välty kommelluksilta ja jää kiinni okkultisen seuran afterpartyissa. Siveettömän käytöksen ja sotilaskarkuruuden vuoksi hänet palautetaan Suomeen, jolloin hän joutuu ns. rangaistuspataljoonaan - rintamalle etulinjaan. Elis onnistuu kuitenkin kunnostautumaan ja pääsee vähän helpompiin hommiin, eli musikantiksi viihdytysjoukkoihin. Tästä kehkeytyy reteä ja ronski(humoristinenkin) tarina sota-ajan Suomesta ja erityisesti asemasotavaiheen sotatoimialueesta. Loppuvaiheessa kirja keskittyy kasvavassa määrin Eliksen soittokaverin Turen elämään, johon kirja lopuksi kulminoituukin.

Naiset edustavat kattavaa osaa tässäkin kirjassa ja heitä kuvaillaan monipuolisesti. Lähes kaikki heistä ovat tämän alati vaihtuvan "poikaporukan" liepeillä ja heidän kanssaan harrastetaan rajuja, jos miltei mauttomiakin akteja. Toisaalta varsin osaavalta vaikuttaa myös tämä parempi puoli, eikä se jää vähimpään osaan tätäkään kirjaa. Yllättävän paljon Röyhkä paljastaa myös miesten haavoittuvuudesta ja ehkä tämä edustaakin rehellisintä puolta tässä tarinassa, joka on muuten lähinnä jonkinlaista fantasiaa. Voimakkaita naispersoonia kuten Tytti ja vaalea turkoosi nainen lähestytään ristiriitaisesti. Upseerit jotka ovat saksalaisia ja suomalaisia kohtelevat naisia esineellistävästi - jopa törkeästi. En osaa sanoa mitä Röyhkä tässä ajaa takaa (ehkä ei mitään), mutta jonkinlainen auktoriteetiviha saattaa olla kysymyksessä. Tokihan sota on paha ja se muuttaa ihmisiä - niin miehiä kuin naisiakin, mutta jotenkin karikatyyrisiä ovat kirjan ihmiskuvat.

Kirjan teksti on jo itsellenikin tutuksi tullutta härskiä ja provosoivaa, mutta toisaalta myös varsin kyynistä. Eliksen kautta avautuu epäilemättä kappale kirjailijan omaakin ajatusmaailmaa. Jos ei tuosta sodasta pääse muuten eroon kuin sotimalla, niin laitetaan sitten haisemaan kunnolla. Navanalusjutut ovat Röyhkän yksi kantavista voimista ja jollakin omituisella tavalla ne ovat jopa kepeitä ja huvittaviakin. Kautta linjan jutut lipuvat mielestäni hieman överiksikin, mutta jos antaa taiteilijan ilmaisuvapaudelle tarpeeksi tilaa, pystyy niitä lukemaan kohtalaisen vaivattomasti. Aika boheemia muusikkomeininkiä ja vapaata seksiä, noinkohan sitä on tuolloinkin ollut? Ehkäpä on ollutkin. Kirjassa päästään sodan melskeeseen vasta loppusuoralla, mutta joitain maistiaisia rintamalinjan upseerikeikaroinnista saadaan toki jo aiemminkin.  Humoristisella tavalla kyynistä tekstiä. Aivan kelvollinen kirja.

Kauko Röyhkä - Miss Farkku-Suomi

Kirjailija: Kauko Röyhkä

Sivumäärä: 303

Painos ja vuosi: 2.painos - 2003

Unelmien naisseikkailu Pellon Kylänsaaressa. Kauko Röyhkä alias Jukka-Pekka Välimaa on itselleni tuttu musiikin saralta, ei niinkään kirjailijana. Tämä on siis ensimmäinen kirja jonka luin hänen tuotannostaan ja löytyy kirjahyllystäni signeerattuna kappaleena. Taiteilijan sukujuuret ovat Torniolaaksossa ja tarkemmin sanottuna Pellossa. Hänen teksteistään välittyy vahvasti jokivartinen asenne ja henki. En ole tavannut miestä koskaan vaikka olen itsekin lähtöisin Pellosta, jossa Kauko on toisinaan kesäisin nähty.

Tarina kertoo teini-ikäisestä Väldestä, joka asuu äitinsä kanssa Tuiran kaupunginosassa Oulussa. Tuolloin kaupunki oli pieni ja ankea(paskakaupunki), täynnä umpimieleisiä ja juroja ihmisiä(kuten kaiketi nykyisinkin). Kuitenkin Väldelle tapahtuu paljon mielenkiintoisia asioita, bändi hommista kuumiin naissuhteisiin, joskin viimemainitut ovat osin kuitelmien sävyttämiä. Nuoren miehen ajatusmaailma on pitkälti navanalusjutuissa, tosin hän saa näistä ammennettua taiteellista voimaa ja ideoita. Itse mies ei ole kovin kiinnostunut politiikasta ja yhteiskunnasta, mutta nasevin sanankääntein onnistuu kuitenkin kritisoimaan systeemiä, kommunisteja ja fasisteja.

Keskeiset ihmissuhteet muodostuvat bändikavereiden ja nuorten naisten kanssa. Välde ottaa haparoivia askeleita naisten maailmaan Piken(Miss Farkku-Suomi) kanssa ja ehkä vieläkin syvällisemmin Karan kanssa. Niinpä hän toistuvasti majailee taidemaalari Karan luona Ruskossa, kaatopaikan liepeillä. Eroottiset kohtaukset Karan kanssa ovat onnistuneen intensiivisiä ja tempaavat mukaan oivallisesti, toisin sanoen teksti vie mukavasti iholle. Kuitenkin itseäni vaivasi huomattavasti Katjan kanssa "hellustelu", tämän nuoren iän vuoksi.

Mielestäni 70-luvun loppupuolen kaupunkikuvaukset ovat mukaansa tempaavia, ja itsekin Oulussa asuneena löydän paljon tuttuja paikkoja ja jopa tunnelmia. Lisäksi rock'n roll ja lähinnä punk saapuu ajallaan kaupunkiin, saattaen uudet tyylit, muodit ja persoonallisuudet kehiin. Hauskan oivalluksen koin jatkuvasta homottelusta, jota muistan itsekin kuulleeni nuorena - siis paljon myöhemmin 80-luvulla. Mietin muutamaan otteeseen, että ilmeisesti ainakaan Välden naisystävät eivät olleet omalla nimellään kirjassa ja tämä taitaa olla tavallista jos kysymyksessä eivät ole julkisuuden henkilöt.

Miss Farkku-Suomi on Röyhkän omaelämänkerrallinen kirja muutamasta vuodesta uran alkuaikoina, siis hetkestä jolloin Jukasta tuli Kauko - tuntemattomasta tunnettu. Teksti on helppoa luettavaa ja sisältö on jopa uskomattoman hauskaa, vaikka kaikki tapahtumat ei ole välttämättä edes iloisia niin ne on kuvattu tietyllä huumorilla ja välittömyydellä. Jos kaikki on tapahtunut niinkuin Miss Farkku-Suomessa kerrotaan, niin aikankin miehellä on helvetin hyvä muisti. Kirja on hieman tavallista räväkämpi ja sarkastisempi, ahdistuneen mutta kunnianhimoisen miehen tilitys nuoruuden vaiheista.  Erittäin laadukasta ja rentouttavaa luettavaa, suosittelen siis kaikille.