Norman Mailer - Kovat kundit eivät tanssi

Suomentanut: Arto Häilä

Sivumäärä: 306

Kustantaja: WSOY

Painos ja vuosi: 2.painos - 1984

Sikari suussa tarinoiva dekadentti elämäntapasurffaaja. Norman Mailer ravisuttelee lukijoitansa tällä turmellusta pullollaan olevalla hieman jopa tyhjänpäiväisen oloisella kirjallaan Kovat kundit eivät tanssi. Luin tuossa aiemmin herra Mailerin esikoisromaanin ja täytyy sanoa että oli tyystin toista maata. Toisaalta tämä osoittaa ehkä kirjailijan monipuolisuutta. Heti kättelyssä voin sanoa ettei kirja sovellu herkemmälle tai muuten sukupuolisensitiiviselle lukijalle.

Tarina kertoo Tim Maddenin elämästä ja oikeastaan aika lyhyestä ajasta hänen krapulanhuuruisessa elämässään. Varmasti monella lukijallakin on mennyt ilta överiksi ja on filmi poikki, luultavasti ei kuitenkaan ihan näin rajusti. Sen sijaan Maddenille alkaa selvitä irvokkaita ja kammottavia yksityiskohtia, hänen havaittuaan verisen autonpenkin ja huumejemmasta löytyvän naisen pään. Eikä tässä tietenkään kaikki, vaan Mailer pöllyttelee kunnolla muun muassa homoseksuaalisuutta ja vapaata epärebublikaanista käytöstä. Mitähän setä Samuli mahtaa ajatella? No tämä ei ilmiselvästi häiritse kirjailijaa vaan antaa ehkäpä lisäkimmoketta. Kirjan hahmot ovat sinällään aika stereotyyppisen oloisia ja ei ehkä näin 30 vuotta myöhemmin osaa järkyttää. Vaikka kirjan takakannessa kehutaan että kirja on rikosromaani, en ainakaan itse tätä näin mieltänyt. Melko seksistinen kirja oli kuitenkin. Piilevää homoseksuaalisuutta kirjailijassa saattaa eittämättä ollakin ja tämähän ei nykyaikana ole enää suurikaan asia.

Naisia ja miehiä tarinassa yhdistää tietynlainen epäluotettavuus ja jokainen kusee toisen kannuun oikein urakalla. Väkivalta ja porno limittyykin melko muhevaksi kokonaisuudeksi, tämä onkin tietyllä tavallaa houkuttelevaa, jos on esimerkiksi tykkää Bukowskin kirjoista. Melko machoilevia ja adrenaliinia pursuavia hahmoja kundit ovat olleet Mailerin maailmassa, joko fantasioissa tai todellisuudessa.

Vaikka kirja onkin ihan luettava, niin ei se yllä omiin suosikkeihini. Populaarisesti käsitellyt aiheet ovat hetkellisesti mielenkiintoisia ja hauskojakin, jopa muutaman naurun purskahduksenkin saattaa sivujen tiimoilta kokea. Sen sijaan jännityselementti puuttui ainakin omasta mielestäni tyystin. Ei ehkä aivan ajan hukkaa, mutta kokemuksena keskinkertainen.

Oscar Wilde - Teleny

  

Oscar Wilde vuonna 1882(wikipedia)

Suomentanut: Erkki Vainikkala

Sivumäärä: 237

Painos ja vuosi: - 1972

Luin haastekirjana Oscar Wilden Telenyn. En ole aiemmin tarttunut kirjailijan tuotantoon, mutta jonkinlainen käsitys siitä on ollut. Heti kättelyssä pitää kommentoida spekulaatioista - kuka on kirjan kirjoittaja? Koska monelta taholta saa eriäviä mielipiteitä jää tämä kysymys ikuiseksi salaisuudeksi, mutta jos itseltäni kysytään luulen että se on monen kirjailijan tekele.

Teleny on kombinaatio homoseksuaalisuutta, pornoa ja erotiikkaa muistelma muodossa. Jotenkin tuntuu että kirjan sisältö on turhan heterogeenista ollakseen yhden ihmisen tuotos. Jos tunteet ja lihan aktiviteetit kuvataan ensin korukielellä ja tämän jälkeen repivällä sottaisella pornolla, on ilmi selvää ettei kokonaisuus ole levollinen. Itse koin kirjan lukemisen lähinnä häpeälliseksi, joskin siedettäväksi. 

Teksteistä voisi tehdä vaikka minkälaisia psykoanalyyttisiä pohdintoja, mutta lopputulema on se ettei Teleny ole välttämättä informatiivisuudessan realistinen(on toinen asia tarvitseeko se sitä edes olla) - mahdollisesti se on jopa karikatyyrinen.

Camillen ja Telenyn lihallinen rakkauden sinfonia on ylistys homoseksuaalisuudelle, mutta toisaalta se sylkee silmille tavanomaista heteroseksuaalisuutta, joka on varsinkin nykypäivänä kaluttu aihe. Koska kirja on kirjoitettu jo 1890-luvulla, on se epäilemättä aiheuttanut paljon pahennusta ja jopa vihan tunteita. Tarinan tietynlainen elitistisyys ja herraskaisuus johdattaa epäilemään, että josko aikoinaan homoseksuaalisuus oli yleisempää, tai ainakin hyväksytympää paremmissa piireissä.

Koska teksteissä on myös muita seksuaalisuuden muotoja, ei kirja näin ollen ole pelkästään vain homoeroottinen. Ja koska aihepiiri on sinällään hieman arkakin, vältän sen arvioimista rajun subjektiivisesti. Merkillepantavaa on sivistyssanojen ja muutenkin hienojen termien runsaus, toisaalta taas karkeus ja jopa alatyylin kielen käyttö. Joka tapauksessa en kirjasta pitänyt - pystyin toki sen lukemaan.