Suomentanut: Arto Häilä
Sivumäärä: 306
Kustantaja: WSOY
Painos ja vuosi: 2.painos - 1984
Sikari suussa tarinoiva dekadentti elämäntapasurffaaja. Norman Mailer ravisuttelee lukijoitansa tällä turmellusta pullollaan olevalla hieman jopa tyhjänpäiväisen oloisella kirjallaan Kovat kundit eivät tanssi. Luin tuossa aiemmin herra Mailerin esikoisromaanin ja täytyy sanoa että oli tyystin toista maata. Toisaalta tämä osoittaa ehkä kirjailijan monipuolisuutta. Heti kättelyssä voin sanoa ettei kirja sovellu herkemmälle tai muuten sukupuolisensitiiviselle lukijalle.
Tarina kertoo Tim Maddenin elämästä ja oikeastaan aika lyhyestä ajasta hänen krapulanhuuruisessa elämässään. Varmasti monella lukijallakin on mennyt ilta överiksi ja on filmi poikki, luultavasti ei kuitenkaan ihan näin rajusti. Sen sijaan Maddenille alkaa selvitä irvokkaita ja kammottavia yksityiskohtia, hänen havaittuaan verisen autonpenkin ja huumejemmasta löytyvän naisen pään. Eikä tässä tietenkään kaikki, vaan Mailer pöllyttelee kunnolla muun muassa homoseksuaalisuutta ja vapaata epärebublikaanista käytöstä. Mitähän setä Samuli mahtaa ajatella? No tämä ei ilmiselvästi häiritse kirjailijaa vaan antaa ehkäpä lisäkimmoketta. Kirjan hahmot ovat sinällään aika stereotyyppisen oloisia ja ei ehkä näin 30 vuotta myöhemmin osaa järkyttää. Vaikka kirjan takakannessa kehutaan että kirja on rikosromaani, en ainakaan itse tätä näin mieltänyt. Melko seksistinen kirja oli kuitenkin. Piilevää homoseksuaalisuutta kirjailijassa saattaa eittämättä ollakin ja tämähän ei nykyaikana ole enää suurikaan asia.
Naisia ja miehiä tarinassa yhdistää tietynlainen epäluotettavuus ja jokainen kusee toisen kannuun oikein urakalla. Väkivalta ja porno limittyykin melko muhevaksi kokonaisuudeksi, tämä onkin tietyllä tavallaa houkuttelevaa, jos on esimerkiksi tykkää Bukowskin kirjoista. Melko machoilevia ja adrenaliinia pursuavia hahmoja kundit ovat olleet Mailerin maailmassa, joko fantasioissa tai todellisuudessa.
Vaikka kirja onkin ihan luettava, niin ei se yllä omiin suosikkeihini. Populaarisesti käsitellyt aiheet ovat hetkellisesti mielenkiintoisia ja hauskojakin, jopa muutaman naurun purskahduksenkin saattaa sivujen tiimoilta kokea. Sen sijaan jännityselementti puuttui ainakin omasta mielestäni tyystin. Ei ehkä aivan ajan hukkaa, mutta kokemuksena keskinkertainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti