Suomentanut: Anna-Maria Tallgren
Sivumäärä: 317
Kustantaja: WSOY
Painos ja vuosi: 3.painos - 1942
Tavallista elämää, tai sitten ei. Sigrid Undset oli norjalainen nobel-kirjailija, joka tuli tunnetuksi naisten elämää kuvaavista kirjoistaan. Häneltä on suomennettu useita teoksia ja päätin lukea tämän myöhäistuotantoon kuuluvan Lannistumaton sydän. Kirja kuuluu historiallisiin romaaneihin, joita Undsetilla oli niin ikään useita. Kirja on kirjoitettu aikana jolloin hän asui Yhdysvalloissa, lähinnä toista maailmansotaa ja natsimiehitystä paossa.
Lannistumaton sydän (alkukielellä Madame Dorothea) on kertomus 1700-luvun Norjasta. Madame Dorothea on leskeytynyt nainen, joka jää "huolehtimaan" kahdesta varttuvasta pojasta Vilhelmistä ja Klausta. Dorothealla on paljon ollut huolta ja murhetta elämässään, ja vaikuttakin siltä että paras aika olisikin jo ohitse. Vaikka pojista on paljon iloa on heistä myös huolta. Täytyy myöntää että naisen asema Norjassa tuolloin on ollut vastuullinen (kuten myöhemminkin), vaikka Dorothea on paremmista lähtökohdista, joutuu hänkin kantamaan runsaasti vastuuta.
Tarinassa kuvaillaan ihmisen elämää ja yhteiskunnan arvoja, eikä sinällään tarjoa mitään odottamattomia kuvioita. Romantiikkaa sivuilla on säästeliäästi, joka ehkä itselleni oli hienoinen yllätys. Ihmisten ja erityisesti vanhenevan naisen kuvailu on seikkaperäistä huolellista, voi olla että kirjailija käyttää omia vanhenemisestaan aiheutuvia kokemuksia tarinassa. Norjan luontoa kuvaillaan aika ympäripyöreästi ja esim. alueelle tyypilliset vuonot puuttuvat tarinasta kokonaan. Jotenkin sääilmiöt ovat keskeisessä asemassa, sateet ja tuulet - kuutamot ja tähdet.
Vaikka tarinan aihepiiri on jollain tasolla hienostunut, on kerronta jotenkin rahvaanomaista. Ihmisten juopottelu ja rillumareihenki on helposti läsnä miltei joka hetkessä. Sinällään nasiasioita ei käsitellä kiihkeästi, vaan pikemminkin aika neutraalisti. Madame Dorothea on helppo kirja lukea, mutta omasta mielestäni se oli tylsähkö ja muutenkin tapahtumaköyhä. Vaikka odotukseni eivät olleet suuret, onnistui kirja tuottamaan pettymyksen. Ei jäänyt paljon käteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti