Suomentanut: Jorma Partanen
Sivumäärä: 849
Painos ja vuosi: Kirjakerho - 1984
Mitä ihmettä.. onkos tuo jätkä tuossa kannessa John Wayne? Amerikkalaisessa kirjallisuudessa on useitakin sodasta kertovia maineikkaita teoksia. Kuitenkin yksi kirja on sellainen joka nousee usein esille - Alastomat ja kuolleet. Norman Mailer on kaksinkertainen Pulitzer voittaja, nyt jo valitettavasti edesmennyt, mutta luultavasti hänen kirjansa elävät silti vielä sadan vuoden kuluttuakin. Koska sodan ja kauhun kuukausi etenee vääjäämättä kohti loppuaan, piti siis tarttua härkää sarvista ja lukaista tämä sotakaunokirjallinen tiiliskivi. Aikoinaan väitettiin että kirjailija oksentaa tässä sotakokemuksensa päin amerikkalaislukijan kasvoja. Voi olla ehkä niinkin, mutta mielestäni kirja on paljon muutakin jos sitä vaivautuu pohtimaan vähän pintaa syvemmältä. Mailer ei ehtinyt sotamatkallaan osallistua kiihkeimpiin taisteluihin, mutta kuitenkin keräsi kokemusta siinä määrin että sai aikaiseksi tämän kelvollisen sotakirjan. Alastomat ja kuolleet on tilinteko toisen maailmansodan poteneelta amerikkalaiselta sukupolvelta.
"Hän oli harvinaisen rohkea sotilas. Rohkea - ja huono. Ihme kertakaikkiaan, että hän jäi henkiin."
Eräs Mailerin rintamatovereista
Kirjan tarina kuljettaa lukijansa toisen maailmansodan aikoihin ja Tyynellemerelle, jossa amerikkalaiset käyvät sotaa japanilaisten kanssa. Tarun hohtoinen Anopopein saari on japanilaisen divisioonan hallinnassa - on ilmeisesti vuosi 1943. Amerikkalainen divisioona jota johtaa kenraali Cummings, on saavuttamassa kulminaatio pisteen taistelussa saaren herruudesta. Sodan näyttämö on merenrannan ja vuorten välinen viidakkoalue, joka on vaikea kulkuista ja lähes läpipääsemätöntä.Vaikka todellisuudessakin amerikkalaiset operoivat tyynellä merellä, on kirjan tarina sinällään täysin fiktiota. Näin ollen kirja ei täytä historiallisen romaanin kriteerejä.
Norman Mailer kuvaa sotaa yksilön, joukon ja ylipäätään sodan näkökulmasta. Kerronta rakentuu lukuihin, jotka jakavat tarinan eri henkilöiden elämän aikaan ennen sotaa ja sodan hetkeen. Mielenkiintoista on sekin, ettei kirjassa ole vain yhtä päähenkilöä tai näkökulmaa. Oikeastaan tarina on hyvin psykologisesti sävyttynyt ja siinä on keskeisessä asemassa sotilaiden välinen hierarkia ja suhteet. Eräs mieleen jäävimmistä suhteista on kenraali Cummingsin ja luutnantti Hearnin välillä. He ovat tavallaan hyvin samanlaisia ja saman veroisia, mutta sodan ajan hierarkia ajaa heidän yhteisen taipaleensa sivuraiteille. Jokaiselle keskeiselle henkilölle on omistettu oma lukunsa jossa pyritään syventämään itse kunkin persoonaa ja taustoja, jolloin saadaan esiin vaikuttimia ja syitä heidän tekemiin valintoihin. Yllättävää mielestäni on sekin, että juutalaisia parjattiin myös jenkkien joukossa, ainakin sotilaiden keskuudessa. Sota on tapahtuma jossa eri yhteiskuntaluokat kohtaavat ja heidän väliset eroavuudet kutistuvat, jolloin esim. yksilön merkitys kokonaisuuden kannalta muodostuu vähäiseksi ja herra voi joutua duunarin hampaisiin. Tässäkin kirjassa mielivaltaa käyttää niin kenraali, kuin kersanttikin. Joskus auktoriteettia käytetään todellisen tavoitteen saavuttamiseen, joskus ihan muuten vaan. Tarinan sotilaat muodostavat mielenkiintoisen ja heterogeenisen ryhmän, jossa purkaantuu ilmiö jos toinenkin. Kaikille sotilaille on kuitenkin eräs yhteinen piirre ja se on pelko. Lisäksi jokaisella vähän erilainen, mutta kuitenkin likimain aina lähes lamaannuttavuuteen saakka yltävä toivottomuus. Usein näissä toimii taustalla jokin vanha trauma, jopa lapsuudesta saakka seurannut tunnevamma.
Juoni etenee pitkään melko hidasta vauhtia, mutta jotenkin loppu tulee hieman liiankin rivakasti ja yllättäen. Koko hoito purkautuu ilmoille kuin sublimoituna. Miten käy naistenmies Wilsonille tai esim. raudan lujalle ja häikäilemättömälle kersantti Croftille? Pystyykö Red Valsen haastamaan Croftin, tai selviääkö Coldstein ylipäätään sotaurakastaan? Kuinka käy Gallagherille hänen suuren menetyksensä jälkeen? Näihin ja moneen muuhun tapahtumaan ja kohtaloon johdattaa Mailer persoonalliseen tyyliin lukijansa tässä loistavassa esikoisteoksessaan, josta muodostui eräs tärkeimmistä amerikkalaisista toista maailmansotaa käsittelevistä sotakirjoista. Kieltämättä kirjailija olisi voinut hieman tätä tuotostaan referoida, ilman että sisältö olisi siitä hirveästi kärsinyt.
Oivallinen faktan ja fiktion inhorealistinen sekoitus kahlitsee lukijansa tuntikausiksi löysäämättä otettaan, varsinkin kun kulisseina toimii kaikenlaisia stimuloivia ärsykkeitä tuottava viidakko ja palmuranta. Viihdyttävää luettavaa tämä Alastomat ja kuolleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti