Suomentanut: Aila Meriluoto
Sivumäärä: 164
Kustantaja: WSOY
Painos ja vuosi: 3.painos - 1967
Tarinoita kollektiivisesta kärsimyksestä. Aikoinaan vuonna 1966 valittiin kaksi Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaa, Samuel Josef Agnon ja Nelly Sachs. Tutustuin jo aiemmin tuohon ensimmäiseen ja nyt on sitten jälkimmäisen vuoro. Nelly Sachs on siis saksalaissyntyinen juutalaiskirjailija, joka tunnetaan lähinnä runoilijana. Ennen sotia Sachs pakeni Ruotsiin natsivainoa, joka olisi epäilemättä (kuten monen muunkin kohdalla) koitunut hänenkin kohtalokseen. En löytänyt kirjailijalta muita suomennettuja teoksia kuin tämän Israelin kärsimys, joka ei nimellänsä kuulostanut kovin keveältä lähestyä.
Israelin kärsimys koostuu yhdestä näytelmästä ja kahdesta runoelmasta. Aiheet käsittelevät juutalaisten kärsimystä ja vaiheita lähinnä sotien aikana ja sen välittömissä jälkimainingeissa. Näytelmässä Eeli käsitellään nuoren miehen (pojan) kuolemaa enemmän tai vähemmän sodan vuoksi. Näytelmä olisikin varmasti tunteita herättävä näyttämöllä, jos se on sitä myös kirjana. Itse en vain pääse oikein tarinan kiemuroihin täydellä teholla mukaan. Eeli on siksi tuskaista ja rankkaa tekstiä ettei se ole oikein tällaista keskikesän luettavaa. Kuoleman asunnoissa ja Tähden pimennys ovat runoelmia jotka eivät ainakaan itselleni avaudu. Runot lienevät pitkälti symboolisia ja niissä eletään voimakkaasti kielikuvissa, joten runouden ystävät saattavat näistä pitää.
Vaikka Israelin kärsimys tuli ajettua hieman puolivaloilla, niin ainakin näytelmäkirja vaikutti edustavan oloiselta. Ei ehkä kilpaile hyvien kesädekkareiden kanssa, mutta jos on runouden ja laatukirjallisuuden ystävä - saa tästäkin varmasti jotain irti. Itse odotin kirjalta paasaavaa ja junnaavaa tunnelmaa, enkä ainakaan sen suhteen tuntenut pettymyksen häivääkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti