Camilo José Cela - Mehiläispesä

Suomentanut: Leila Ponkala

Sivumäärä: 272

Kustantaja: Otava

Painos ja vuosi: 2.painos - 1989

Varjoisilta kujilta kahvilan lämpöön ja viihteeseen. Kaikenlaisten syiden vuoksi en ole päässyt pitkään aikaan blogiani kirjoittamaan, mutta päätin viimein jatkaa Nobel-tavoitteen toteuttamista. Olen jonkin verran lukenut viimeaikoinakin latinokirjallisuutta, joten tuntuu luontevalta jatkaa samoilla linjoilla ja tarttua hyllystäni löytyvään Camilo José Celan kirjaan Mehiläispesä. Kirjailija oli espanjalainen lahjakkuus ja monitaitaja. Hän on opiskellut muun muassa lääketiedettä, filosofiaa ja kirjallisuutta. Vaikka vapaustaistelioista voidaan olla montaakin mieltä, on tämä Espanjan sisällissodan veteraani kyllä kannuksensa ansainnut. Cela oli siis Francon kannattaja ja näin ollen äärioikeistolainen, tämä ei tosin ilmeisesti ole vaikuttanut Nobel-palkinto lautakuntaan, joka on tunnetusti suosinut vasemmistolaishenkisiä kirjailijoita. Kuitenkin mies muistetaan sorrettujen ja köyhien ystävänä, silti ja kaikesta huolimatta myös kansallismielisenä. Itse kiinnitin myös huomiota taiteilijan ansioihin, jotka ovat merkittäviä esim. myönnettyjä palkintoja tarkasteltaessa. Toisaalta hänen uransa on myös hämmästyttävän pitkä, lähes kuusikymmentä vuotta.

Tarinan tapahtumat sijoittuvat dona Rosan kapakkaan, toisin sanoen ilmeisesti "Mehiläispesään". Keskeisin henkilö on itse ansaitusti kapakan rähjäävä emäntä dona Rosa, joka toimii yhteen kasaavana ja toisaalta myös hajottavana voimana. Vaikka kahvilan tunnelma on tavallaan seesteinen, onnistuu sen rikkomaan kaiken aikaa monenlaiset dramaattisetkin kohtaamiset ja jopa ilmi riidat. Illan ja yön mittaan korostuvat kaupungissa rehottavat voimat, kuten prostituutio, epärehellisyys ja jopa väkivalta. Väistämättä alkaa lukijana pohtia ihmisten yhteiskunnallista asemaa ja lisääntyvää moraalista ja juridistakin rappiota. Paljon opiskelleena miehenä Cela ohjaa lukijansa suureltaosin keskeisten (tuolloisten) yhteiskunnallisten ilmiöiden äärelle, eli ajallisesti toisen maailmansodan vuosiin ja kansalaisissa vellovaan tyytymättömyyteen. Vaikka Espanjan onnistui pysytellä pitkälti poissa sotanäyttämöltä, on ongelmat - kuten muuallakin taloudelliset ja inhimilliset. Täytynee muistaa että koko maailma eli sodan varjossa.

Mehiläispesä voisikin olla periaatteessa koko espanjalainen yhteiskunta, kaikkine lieveilmiöineen. Mielestäni kirja toimii myös jopa satiiriin asti ulottuvan huumorin avulla, eikä lopulta synkimmätkään tarinat kuljeta lukijaansa murheen alhoon. Yksittäiset kohtaamiset luovat omat tarinansa kirjan sisällä ja nämä toimivat yleiskuvaa värittävänä kantavana voimana. Itse en oivaltaisi kirjaa yhtenä punaisena lankana, vaan lukuisina joko tiukasti tai hieman löyhemmin toisiinsa kytkeytyvinä lankoina. Kuudennessa luvussa kirjailija heittäytyy jopa holtittoman hauskaksi ja leikittelee surullisen vakavilla aiheilla löysin rantein ja irvailee lukijalle lähes kaikilla kirjassa esiintyvillä aiheilla. Ilmeisesti tämä luku on ollut aikanaan se niitti joka tuomitsi kirjan sensuurin ikeeseen.

Tämä Camilo José Celan pääteoksenakin pidetty kirja on yllättävän kevyttä luettavaa, vaikka aihepiiri onkin raskaammasta päästä. Kapakan kohtaamisissa on jopa teatraalisia aineksia ja huolimatta ajan köyhyydestä on tunnelma hetkittäin jopa pompöösiä (liekö latinohenkeä). Kirjaa lukiessa ei itselleni tullut heti ensimmäiseksi mieleen espanjalainen kirjallisuus, pikemminkin jotain jopa englantilaista.  Camilo José Cela sai tunnustuksena Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1989 ja hän kuoli 85 vuotiaana vuonna 2002. Yhtä kaikki Mehiläispesä on yksi parhaita lukemiani kirjoja, en voi muuta sanoa.