Suomentanut: Annikki Laaksi
Sivumäärä: 68
Kustantaja: ?
Painos ja vuosi: -1978
Kirjoituskoneella hakattua käännösdraamaa. Harold Pinter oli englantilainen (lähinnä) näytelmäkirjailija, joka itse ehätti vain hetken (kolmisen vuotta) nauttia saamastaa Nobel-palkinnosta. En löytänyt yhtään ns. kirjallista teosta Oulun alueelta, joten jouduin tyytymään tähän suomennettuun näytelmäkäsikirjoitus vihkoseen. Sinänsä mielenkiintoinen asia, eikä tuo juuri lukemista häiritse.
Petos on siis näytelmä joka kertoo kolmiodraamasta joka on varsin kompleksisen oloinen ja hieman raskassoutuinen. Lukutuntumaa ei kevennä edes lyhyet ja ytimekkäät vuorosanat, jotka oikeastaan muodostavat "rasittavan" verbaalisen tennisottelun. Tapahtumat käydään lävitse käänteisessä järjestyksessä, eli tarina kulkee nykyheetkestä(1977) menneisyyteen - aina kymmenen vuoden taakse. Ainakin suomalaiseen yhteiskuntaan näytelmä on ollut tuolloin varsin ajankohtainen, koska juuri 1970-luvulla alkoivat perheet hajota ja ihmiset suhista enemmänkin keskenään. Jotenkin Pinterin tyyli on kyynisen ja jopa katkeran oloista, kuinka jokainen suhde tulee tiensä päähän vääjäämättä. Miksi mikään ei voi kestää ikuisesti? Toisaalta ihminen ei välttämättä kovin syvällisesti koe tekemiään intohimoisia mutta epärehellisiä valintoja moraalisella tasolla vääriksi. Sen sijaan vikaa haetaan itsestä siten, että se on hyväksyttävää ja luvallista.
Näytelmässä esiintyy neljä roolihahmoa. Heistä parhaiten jää mieleen sivuutettu ja katkeran oloinen Jerry, joka paljasta itsestään pikkumaiset puolensa. Petos ei välttämättä olisi huono näytelmä, jos tuon näkisi teatterin lavalla. Ainakaan näin tekstimuodossa se ei vakuuta. Käännöstyöstä en osaa mitään kummempaa sanoa. Onneksi vihkonen on ohut lipare, joten sen jaksaa kyllä lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti