tiistai 8. tammikuuta 2013

Rabindranath Tagore - Toiselle rannalle

Suomentanut: Hannele Pohjanmies
Sivumäärä: 64
Painos ja vuosi: 1.painos - 2009


Rakkaus on jumalani. Rabindranath Tagore oli intialainen ruonoilija, kirjailia ja monitoimimies. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon ensimmäisenä aasialaisena vuonna 1913. Hänet ehdittiin iskeä ritariksi Englannissa, mutta hän luopui poliittisena protestina kunniasta.

Tagoren runoissa vallitsee rauhallinen ja positiivinen tunnelma, myrskyjen jälkeen meri tyyntyy ja itse kukin löytää rauhan sataman uskonsa mukaisesti. Runot eivät ole asenteiden lokaamia ja niissä toistuu jatkuvasti musiikin harmonia, keskellä kukkaisia ketoja ja virtaavia vesiä. Rakkauden läsnäolossa lopulta kaikki johdattuu jumalan tielle, joka on rakkaudentie. Näissäkin säkeissä vuorottelevat musiikki ja hiljaisuus, valo ja pimeys.

Seuraavassa mielestäni oivallinen runo rakkauden sokeudesta ja siitä kuinka usein huomaa liian myöhään mikä on elämässä tärkeää;


"Tulit ovelleni aamun sarastaessa ja lauloit. Olin vihainen
kun herätit minut; sait lähteä pois eikä kukaan välittänyt.
    Tulit keskipäivällä ja pyysit vettä, se häiritsi työtäni
ja sinut ajettiin moittien tiehesi.
    Tulit illalla leimuavien soihtujen kera.
    Näytit minusta pelottavalta ja salpasin oveni.
    Nyt on keskiyö ja istun yksin pimeässä huoneessani;
huudan sinua takaisin, sinua jonka käännytin loukaten pois."

Rabindranath Tagore - Toiselle rannalle


Useat runot ovat valtaosin rukousta muistuttavia ja niissä on vahvasti teologinen lataus. Ainakin itse löysin tunnelmia buddhalaisuudesta, kristinuskosta ja hindulaisuudesta. Tekstit huokuvat symboliikkaa ja henkistä eheytymista, ne vihjaavat myös uudelleen syntymiseen. Vaikka näitä runoja ei ymmärtäisikään, niin niitä luettuaan ei jää mitenkään vaivautuneeksi tai pettyneeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti