Suomentanut: Pirkko Lokka (tarkist. ja runot Pentti Saaritsa)
Sivumäärä: 363
Kustantaja: WSOY
Painos ja vuosi: 3.painos - 1976
Diktatuuria ja mielivaltaa. Miguel Angel Asturias oli Guatemalalainen diplomaatti ja kirjailija. Hän asui pitikiä aikoja Euroopassa, jossa opiskeli ja laajensi tuolloin kirjalliset lahjansa myös runouteen. Vaikka keskeisinä teemoina hänen kirjoissaan ovat yhteiskunnaliset asiat, yhdistyy niihin myös jonkin verran Etelä-Amerikkalaista mytologiaa. Asturias palkittiin Leninin rauhanpalkinnolla ja myöhemmin myös Nobelin kirjallisuuspalkinnolla. Palattuaan myöhemmin kotimaastaan takaisin Eurooppaan, hän ei enää astunut takaisin synnyinmaansa kamaralle. Kirjailija on haudattu Pariisiin. Päätin lukea tämän Nobel-sarjaan kuuluvan kirjan Herra presidentti, joka oli kirjailijan läpimurtoteos. Hyllystäni löytyy myös hänen toinen suomennettu kirja Weekend Guatemalassa, jonka kenties luen myös lähiaikoina.
Herra presidentti sijoittuu ajallisesti (ilmeisesti) 1900-luvun alkuun ja sijainniltaan johonkin Etelä- tai Väli-Amerikan valtioon. Kenties täysin keksittyyn sellaiseen. Valtiossa valtaa pitää diktatuuri, vaikkakin päällikköä kutsutaan herra presidentiksi. Tätä palvelee vaihtelevassa määrin uskollinen armeijanpäällystö ja muutama muukin epämääräinen virkamies. Ilmapiiri on kireä ja jännittynyt, koska vähän yksi sun toinen taho käyttää valtaa julmasti. Vaikuttaa siltä ettei näillä melko kasvottomilla vallankäyttäjillä ole rahtuakaan inhimillisyyttä, päin vastoin toistuvasti tätä epäilystäkin myötätunnosta nuijitaan hengiltä - kuten tarinan avuttomia kansalaisia. Eikä kenenkään pää ole turvassa putoamiselta.
Tarinaa voidaan pitää kertomuksena ihmisen vallankaipuusta ja -halusta, toisaalta myös tavallisen ja usein syyttömän ihmisen avuttomuudesta tyrannian edessä. Kuinka ihminen on taipuvainen selviytymään henkisesti, jos hän saa säilyttää fyysisen elämänlangan. Koska tarina on paljolti väkivaltainen ja jopa korostetun sellainen, ymmärrän tässä jonkinlaisen omanlaisen "viestin" jollekin taholle. Kenties Asturiaksella oli jotain kerrottavaa olemassa olevista tahoista ja ihmisistä. Ainakin vankilaolojen kuvaukset ovat lähinnä vastenmielisiä.
Kirja on kirjoitettu melko kiihkeällä, mutta yllättävän maltillisella tai pidätyvällä tavalla. Esim. tarinan henkilöt eivät osaa suuremmin kohdistaa vihaansa kehenkään, sen sijaan he tuntevat suurta pettymystä, kauhua, pelkoa ja epävarmuutta lähes kaikesta. Itseäni häiritsee useissa kohdissa jankuttava ja lauseita, sekä sanoja toistava kirjoitustapa. Vaikka tämäkin lienee tehokeino, niin pidemmän päälle alkoi ärsyttää. Kaikesta huolimatta kirja on melko helppoa ja nopeaakin luettavaa. Lukiessaan melko helposti oivaltaa, että kirjailija on myös runoilija. Kaiken pirstaleisuuden ja sekavuuden joukosta lukija varmasti löytää olennaisen, jos on löytääkseen. Itse en sitä (todennäköisesti) täysin sisäistänyt, mutta pidin kirjasta silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti