Kirjailija: Mika Waltari
Sivumäärä: 681
Kustantaja: WSOY
Painos ja vuosi: 16.painos - 2005
Linnun luut johtavat aina länteen. Päätin viimein lukea tämänkin Mika Waltarin kirjan, jonka nyt vaimoni on haasteeksi laittanut. Turms, kuolematon kuuluu kirjailijan myöhäisempään tuotantoon ja ajoittuu 50-luvun puoliväliin. Arvatenkin tämä on luetuimpia kirjoja ja varmasti tästä bloggauksiakin löytyy, mutta kaipa tästä voi oman näkökulman esittää. Kirja kuuluu tähän Waltarin historiallisten romaanien sarjaan, jonka avasi heti sotien jälkeen Sinuhe egyptiläinen ja joka päätty Ihmiskunnan vihollisiin vuonna 1964. Tietysti tämän jälkeen ilmestyi vielä Nuori Johannes 1981, joka oli postuumijulkaisu.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat n. vuosien 520-450 ennen ajanlaskun alkua. Tapahtumien minä-muodossa kertova henkilö on joonialainen Turms, joka saa tarinan edetessä useitakin nimiä ja titteleitä. Tässä myrskyisässä ja vaihtelevassa tarinassa seikkailaan Välimeren alueella ja käydään läpi taisteluita ja tutustutaan erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin. Alkupuolelta tarina edistyy selkeästi ja verkkaisesti, mutta loppua kohti lisääntyy mystisemmät ja jopa hengellisen sävyiset juonteet. Turms oppii käyttämään itsessään piileviä taikakeinoja, jotka muistuttavat lähinnä raamatun ihmetekoja.
Vaikka kirja on viihdyttävä ja etenee seikkailunomaisesti, niin mielestäni se tarjoaa myös paljon kulttuuritietoa ja ylipäänsä tietoa ihmisten ja kansojen liikkeistä. Keskeisessä asemassa ovat taloudelliset kuviot(kulta ja hopea), sodat ja varustautumiset - unohtamatta laivoja, aseita, kaupunkien puolustustapoja ja varusteita.
Kuitenkin kaiken tämän ohessa vallitsevana teemana on naisen viekkaus ja toisaalta miehen sinisilmäisyys. Waltari onnistuu jopa demonisoimaan tarinan naispäähenkilö Arsinoen. Nainen on mestari manipuloimaan ja kietomaan miehet pikkusormen ympärille. Arsinoehan tulee raskaaksi suunnilleen kaikille muille paitsi Turmsille
Miehet ovat sen sijaan kautta linjan karskeimmasta päästä, jos sitten ehkä mieleltään haavoittuvaisempia - tässä yhteydessä on pakko mainita sotaisat sankarit Dorieus ja Dionysios. Mielenkiintoinen sivuhenkilö liikemies Xenodotos antaa kuvan oman aikansa homoseksuaalista miehestä ja hänet kuvataan kirjassa neutraaliin sävyyn, jopa hieman myönteisestikin. Xenodotos vaikuttaakin pystyvältä ja ovelalta mieheltä, eikä hän ole ensimmäisenä henkeänsä heittämässä.
Vaikka Turms ei kaikilta osin ole läheskään täydellinen eikä sitä lukijana mitenkään edes odota, hän osoittautuu poikkeukselliseksi ja ainutlaatuiseksi sankariksi. Hän ei ole vahvin eikä älykkäin ja vaikka hän on heikkona naisiin(ei pelkästään huono puoli), niin silti hän on jollain tavalla suvereeni ja potentti. Kirjaa ei kannata enempää alkaa paljastella tai referoida, kannattaa itse lukea jos ei ole vielä sitä ehtinyt tekemään.
Waltarin Turms, kuolematon on suomalainen klassikkokirja, joka ei tuottanut pettymystä millään saralla. Vaikka näitä kaikkia hänen kirjojaan on enemmän tai vähemmän kehuttu, niin täytyy myöntää että tämäkin on maineensa ansainnut. Näissä seikkailuissa esiintyy aina vahvoja ja persoonallisia henkilöitä, jotka ovat kuitenkin haavoittuvaisia ja inhimillisiä. Ilmankos näihin pystyy lukijakin samaistumaan. Ja koska lukeminenkin on helppoa alkaa rakastaa mielikuvituksellista ja kuvailevaa Waltarin tarinointia. Mielestäni tämäkin oli taas muistutus siitä, että Mika Waltari on yksi tärkeimmistä ja pidetyimmistä suomalaisista kirjailijoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti