Suomentanut: Leena Rantanen
Sivumäärä: 304
Kustantaja: LIKE
Painos ja vuosi: 1.painos - 2009 (pokkari)
Lyhyet erikoiset. Luigi Pirandello oli yksi merkittävimpiä italialaisia kirjailijoita, joka hallitsi myös dramaturgian ja elokuvakäsikirjoittamisen. Kirjailijan tuotantoa on suomennettu lisää viimevuosina, jolloin on ilmestynyt kaksi kattavaa novellikokoelmaa. Kuitenkin Pirandello on jäänyt valtaosalle suomalaisista varsin tuntemattomaksi kirjailijaksi. Hän kuoli vuonna 1936 vain kaksi vuotta Nobel-palkitsemisensa jälkeen. Päätin siis lukea tämän hyllystäni löytyvän kirjan Sitruunoita Sisiliasta.
Kirja koostuu 19 lyhyehköstä novellista. Kautta linjan tarinat pursuavat dramaattisia, mutta hieman huvittaviakin sattumuksia ja noudattavat tietyllä tavoin kohtalon uurtamia uomia. Niissä väijyy koko ajan elämän ja kuoleman tunnelma, joissa pienikin asia kasvaa suhteettomiin mittasuhteisiin. Tarinaissa esiintyvillä henkilöillä on poikkeuksellista eksistenssiä ja he ovat erittäin vahvasti läsnä tapahtumien kulussa. Näistä huomaa oivallisesti kuinka teatraalista Pirandellon kerronta on, unohtamatta tietysti italialaisen temperamentin suomaa sopivaa potkua ja nostetta. Itselleni nousee kaksi tarinaa ylitse muiden.
Mizzarron korppi (1902) on tavallaan surullinen, mutta kuitenkin opettavainen kertomus pahan taipumuksesta selviytyä läpi harmaan kiven. Toisaalta kosto ja rankaisu eivät ole aina oikeita ratkaisuja. Joskus ylitsevuotava ja sokea itsetietous johtaa väkipäisyydessään tuhon tielle, tällöin olisi viisasta löysätä irti. Onko hyvän ja pahan erottaminen toisistaan ylipäätään helppoa saati mahdollista?
Nimikkonovellissa Sitruunoita Sisiliasta (1900) illistelee kohtalo päin nuoren miehen kasvoja, joka uskoo sinisilmäisesti ihmisen potentialisuuteen pysyä muuttumattomana ja uskollisena. Koomista on myös huomata että ihminen joka muuttuu eniten, huomaa sen itse vähiten. Ihminen kylvää ympärille iloa ja samalla onnettomuutta täysin rinnoin ilman häpeän häivää (itse juuri tiedostamatta). Myönnettäköön että tarinassa nuorenmiehen ongelmana on myös liioiteltua teatraalisuutta ja melodramaattisuutta, joka kertoo myös pyyteettömyyden olevan yhdellä jos toisellakin puuttuva hyve.
Mielenkiintoinen havainto on tarinoiden nopea päättyminen lähes poikkeuksetta, ikään kuin kaikki katkeaisi kuin veitsellä leikattuna. Tämä johtaa muutamien kertomusten lähes shokeeraavaan tehoon ja yllätysmomenttiin. Novellikokelma on ajallisesti kattava, alkaen vuodesta 1900 jatkuen vuoteen 1935. Kirjan loppusanat ovat informatiiviset ja antavat oivallisen kuvan kirjailijasta ja hänen taustoistaan.
Luigi Pirandellon teksti on hyvin kuvailevaa ja selvästi tähtää ihmisen habituksen ja luonteenlaadun perusteelliseen ruotimiseen. Hän onnistuu varsin harvasanaisesti kertomaan tarinan siten, että tapahtumakenttä on helppo rakentaa "mielikuvissa". Tämä novellikokoelma on laadukkaasti suomennettu ja helppo lukea. Erittäin positiivinen lukukokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti