Dario Fo - Ensimmäiset seitsemän vuottani ja muutama niiden lisäksi

Suomentanut: Leena Taavitsainen-Petäjä

Sivumäärä: 233

Kustantaja: WSOY

Painos ja vuosi: 1.painos - 2004

Taitaa olla huumorimiehiä. Dario Fo on italialainen näytelmäkirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1997. Hän on syntynyt Lombardiassa Pohjois-Italiassa ja vieraillut muun muassa Suomessakin ohjaamassa teatteria. Dario Fon satiiriset näytelmät ovat tulvillaan komediaa ja kantaa ottavaa purevuutta. Toisaalta hän on joutunut vaikueksiin vasemmistolaisten ajatustensa vuoksi (ei häiritse itseäni), mikä ei taida olla taidepiireissä yllätys. 

Ensimmäiset seitsemän vuottani ja muutama niiden lisäksi on muistelma teos joka vastoin nimeänsä kertoo valtaosin taiteilijan nuoruudesta ja varhaisaikuisuudesta. Taiteilija Fo kertoo itsestään hyvin rehvakasti ja kirjasta muodostuukin pöyhkeilevä ja pompöösi. Itseäni vaivasi toistuvasti omahyväinen sävy, joka varmaankin kuuluu myös sikäläiseen kulttuuriin. Onko esimerkiksi sotilaskarkuruus asia jota kannattaa tuoda ponnekkaasti esiin - jopa "paraatimaisesti"? Aika mielenkiintoinen, joskin vastenmielinen kuvaus lapsuuden tissinhimosta ja kehittymisestä naistenmieheksi täytyi lukea suorastaan haukoitusten kera. Toisaalta tuossa ohessa saa myös käsitystä italialaisesta kulttuurista ja varsinkin pohjoisen tavoista ja ammateista. Huomattavaa ja ymmärrettävää on sodan ajan suuri osuus teksteissä, koska kirjailijan nuoruus osuu juurikin toisen maailmansodan ajalle. Jos ja kun Fo on ammentanut aiheensa näistä kuvioista, voi olla turhanpäiväistä tutustua itse tuotantoon. Näin olisin tehnytkin jos kirjoja olisi ollut suomeksi saatavilla. Täytyykin ihmetellä miksei hänen tuotoksiaan löydä suomennettuna koko Oulun seudulta?

Myönnettäköön että kirjailija on tarkkasilmäinen ihmisten kuvaaja, ilmeisesti myös itsensäkin osalta. Tämä antaa kattavan kuvan hänestä ihmisenä ja myös hänen ajatusmaailmastaan. Itselleni tuli vääjäämättä mieleen Silvio Berlusconi habituksine päivineen, vaikka hän edustaakin erilaista ideologiaa. Koska kysymyksessä on muistelma teos, en pysty sinällään arvioimaan hänen taidettaan. Sen sijaan voin ja saan arvioida tarinaa ja henkilöä. Aika kyllästyttävää luettavaa, mutta puolensa tässäkin on. Huumori kirjassa oli se osio joka ei itseäni tavoittanut, olen siis ilmeisesti tosikko.