Sinclair Lewis - Babbitt

Suomentanut: Eino Voionmaa

Sivumäärä: 372

Kustantaja: Tammi

Painos ja vuosi: 4.painos - 1976

Pilkka voi sattua omaan nilkkaan. Sinclair Lewis oli aikoinaan ensimmäinen amerikkalainen kirjailija joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon (1930). Hänen pääteemojaan olivat  muun muassa  tasa-arvo asiat, tavalliset kansalaiset ja hyvinvointivaltion kehitys(kaikkine lieveilmiöineen). Mielenkiintoista kirjailijassa on se ettei hän kuitenkaan ilmeisesti koskaan ollut itse onnellinen ja niinpä hän kuolikin raskaan elämän uuvuttamana ennen aikojaan. Vaikka Lewisin kirjoja on myyty miljoonia kappaleita, ei hän kuitenkaan ole tunnetuimmasta päästä amerikkalaisia kirjailijoita - ainakaan Suomessa. Tuossa tarkastellessani hänen tuotantoaan löysin suomennettunakin useita kirjoja. Koska hyllyssäni on levännyt jo pitkään hänen pääteoksensa Babbitt, päätin lukea sen suurin odotuksin (myönnettäköön).

Babbitt on kertomus tavallisesta amerikkalaisesta paremman keskiluokan miehestä, joka asuu perheineen kasvavassa kuvitteellisessa Zenithin kaupungissa jossain päin keskilänttä. Vaikka George Babbitt on nouseva tähti bisnestaivaalla, elää hänen sisällään kasvava tyytymättömyys. Röyhkeys ja ylenkatse alempia yhteiskuntaluokkia kohtaan on tyypillistä tälle pyrkyrimäiselle ja itseriittoisalle sielulle, joka yrittää vimmatusti olla parempi kuin ehkä onkaan. Kaikkeen mihin mies tarttuu pitää olla liitettynä ylevä ajatus, korkea moraali ja voimakas heteromiehen hengellinen usko. Paljastuu kuitenkin aika nopeasti että kulissien takana herra Babbitt on valmis tinkimään monestakin kaikkien uskomasta periaatteesta. Kaikessa yltäkylläisyydessä piilee kuitenkin yksinäisyys ja vääjäämätön ajan hammas. Ja vaikka Babbitt luulee auttavansa ystäviä ja läheisiään, ajaa hän heidät pikimiten syvempään suohon kuin olisi voinut kuvitella. Sinänsä hyvin stereotyyppinen perhe-elämä tarjoaa myös muhkeita ja koomisia lukuhetkiä. Miestään palvova vaimo, joka on mustasukkainen ja marttyyrisyyteen vaipuva. Poika joka ei ilmiselvästi halua täyttää vaativan isän asettamia tavoitteita ja odotuksia, sen sijaan syöksyy pahelliseen nuorisoelämään. Isän kateus poikaansa ja hänessä ruumiilistuvaan vapauteen on käsin kosketeltava. Ovatko proletaaritkaan ihan läpeensä mädännäisiä ja voiko köyhäkin olla onnellinen? Näitä ja muitakin asioita joutuu kiinteistövälittäjä Babbitt miettimaan pistäessään elämäänsä risaiseksi. Voiko hän kuitenkin kääntää kelkkansa ennen kuin on liian myöhäistä?

Sinclair Lewis onnistuu kutomaan hauskan parodioivan kuvan amerikkalaisesta pintaliitoelämästä ja pyrkyrimäisestä poroporvarista. Kuitenkin jossain vaiheessa aivan kuin vaivihkaa astuu kuvioihin myös surullinen ja alakuloinenkin tunnelma. Kuinka yhden ihmisen silmin nähty maailma on monisävyisenä ja koomisenakin "ahdistava". Elämän kuvioiden ympärillä on monia puristavia ja yksilön vapautta uhkaavia tekijöitä. Amerikkalainen unelma on siis täydellisesti toteutuvana pelkkä utopia jo pelkästään senkin vuoksi että rajut ja itsekkäät tavoitteet jättävät jälkeensä savuavia raunioita. Kysymys kuuluukin että kauanko herra Babbitt jaksaa elää kulissielämää vastoin omaatuntoa ja raudan lujaa järkeä. Siksipä kirja on pohjimmiltaan kahden perimmäisen ideologian kamppailua, familismin ja individualismin. Kumpi voittaa - sen saa lukija päätellä. 

Sinclair Lewis (kirjan sisäkannessa)

Mielestäni kirja on yksi parhaimmista lukemistani satiirisista kirjoista, varsinkin kun se kuvailee nousukaselämää jota itse ainakin suuresti vierastan. Amerikkalaisen oman aikansa yhteiskunnan kuvaus ekonomistiselta ja sosiologiselta kannalta on huomattavan sivistävä ja asiapitoinen, kunhan sen tietysti antaa asettua omaan taiteelliseen konseptiinsa. Kuinka kylmiäkin asioita voi käsitellä ivallisella, mutta asiallisen luovalla lämmöllä. Hyvä hyvä!