Suomentanut: Liisa Ryömä
Sivumäärä: 239
Painos ja vuosi: 1 painos. 2003
Torgny Lindgrenin Pylssy
edustaa ruotsalaista nykykaunokirjallisuutta, vastapainona
päällekäyvälle dekkarikirjallisuudelle. Kirja on tarinanomaista
kerrontaa, koskien pohjoisruotsalaista ruokakulttuuria. Yksi voimakas
nimittäjä tässä on Pylssy, jokin epämääräinen ruokalaji jolla on pitkät perinteet pohjoiskalotissa. Pylssyä
on ilmiselvästi lukuisaa eri sorttia, yleensä kuitenkin sekaan on
ujutettu erinlaisia "heikompilaatuisia" eläinkunnan tuotteita. Itsekin
kohtalaisen hyvin tornionlaakson perinteitä tuntevana tiedän, että ruoka
on keskeisessä osassa kotiseutukulttuuria. Meillähän on myös oma Pylssy
nuuskakairassa(pylsymakkara). Siihen kuuluu muunmuassa ohrasuurimoita
ja verta, lisäksi myös(sijainnista riippuen) pakolliset sisälmykset -
ennenmuinoin jopa rapamaha.
Yhtäkaikki tarina
käynnistyy omituisesta miehestä joka kirjoittaa perättömiä juttuja,
ikäänkuin ne olisivat tosia, tai ainakin alkavat sellaisina elää pitkän
ajan kuluessa. Kirjailija pohtii hetkittäin syvällisestikin totuuden
luonnetta, yltäen jopa filosofisiin pohdintoihin. On merkittävää että
tarina elää omaa elämäänsä, käsikädessä totuus ja usko. Tästä annetaan
oivallinen vihjaus kohdassa, jossa opettaja kutoo totuutta uskon kanssa
taitavasti yhteen harjoittelemalla virttä harmoonilla. Hän käy
vuoropuhelua ihmisen ja jumalan kanssa konkreettisesti, keskustelemalla
ja samalla veisaamalla.
Kirjassa totuus on elävä
käsite, mikä kulloinkin on missäkin totuus ja onko se lopulta
merkityksellistä. Hetkittäin kirjan kronologia kulkee haasteellisesti,
ja kerronnan limitteisyys luo vaikeusastetta lukemiseen.
Eräs
kirjan huomattavista tekijöistä on seikkaperäinen tuberkulkoosin
kuvaaminen, ja tämä lähinnä maalaisen näkökulmasta. Selvästi kirja on
kirjoitettu älyllisessä hengessä, mutta paasaava kirjoitussävy käy
ajottain jopa rasittavaksi - tulee mieleen keskinkertainen maalaus
kultakehyksissä. Jotenkin kirjan maalaisuus ja syvällisyys lyö yhteen
tarpeettoman kovasti, aiheuttaen "hämmennystä" allekirjoittaneessa
lukijassa.
Kuitenkin kirja on lämmin henkinen ja hyväntahtoinen,
se jättää lukijalle sopivasti arvailtavaa ja purtavaa. Henkilöt ovat
uskottavia ja tavallaan vahvoja, ja niistä huokuu
pohjoisruotsalashenkisyyttä. Mielestäni kirjailija on onnistunut myös
komedisemmissa käänteissä, jotka kirvoittavat muutamat naurahduksetkin.
Taidanpa lukea joskus toisenkin Lindgrenin kirjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti