tiistai 22. tammikuuta 2013

George Bernard Shaw - Herra Byronin ammatti

 
 Suomentanut: Väinö Jaakkola
Sivumäärä: 343
Painos ja vuosi: 1.painos - 1933


Jokaisen kannattaa tehdä sitä mitä osaa. Gerorge Bernard Shaw oli syntyjään irlantilainen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1925 ja lisäksi myöhemmin Pygmalionin käsikirjoituksesta Oscar-palkinnon. Tuotanto koostuu useista näytelmäkirjallisista teoksista ja muutamista kaunokirjallisista tuotoksista. Hänen tyylinsä vakavoitui uran loppupuolta kohti, ja tämä Herra Byronin ammatti kuuluu myöhäisempään tuotantoon. Joissakin lähteissä kirjaa pidetään rikosromaanina, mutta mielestäni tämä on jonkinlainen draamallinen kirja. Ainakaan teosta ei löydä joka paikasta, itse löysin sen maakuntakirjaston varaston hyllystä.

Herra Byronin ammatti on latteahko tarina pojasta joka kasvaa mieheksi kovassa elämän koulussa. Hänen seikkailunsa alkavat kovakurisesta yksityiskoulusta Pohjois-englannista, jossa dialogi opettajien kanssa katkeaa ja kun suhde leskiäitiin on huonoissa kantimissa, nuori mies nousee Australiaan menevään laivaan. Henkensä pitimiksi nuori Byron osallistuu laivan töihin ja pääsee ehjänä perille maapallon toiselle puolelle. Eräs Ned Skene niminen nyrkkeilyvalmentaja oivaltaa Byronin kyvyt ja valmentaa pojasta suoranaisen nyrkkisankarin. Koska eliittiväen keskuudessa nyrkkeily ei nautinnut tuolloin suurtakaan suosiota, pysyivät palkkiot pitkään varsin alhaisina.
Kuitenkin Cashel Byron tapaa nuoren hyvässä asemassa olevan naisen(Lydia) ja heidän välilleen syntyy jonkinmoinen vispilänkauppa kuvio, ja kun sattumakin puuttuu peliin alkaa tilanne ajautua vakavaksi. Lydia joka on isänsä kasvattama äidittä varttunut nainen, osaa paljon enemmän kuin sivistyneempi mies. Hän hallitsee myös käytännön asioita eri tavalla kuin aikansa nainen yleensä. Vaivaa aiheuttava seikka Cashelin ja Lydian edistyvissä kuvioissa on luokkaero, mutta kääntyykö se jopa esteeksi - vai onko sitä lopulta edes olemassa?

Ehkäpä kirjan opetus voinee olla sekin, että naiset ovat aina olleet viehtyneitä fyysisiin miehiin, tai jopa pahoihin poikiin. Siksipä tietty katupoikamaisuus saattaa olla kamppailupiireissä kantava voima, mutta aiheuttaa pelkoa, pahennusta ja jopa mustasukkaisuutta herrapiireissä. Kaiken kaikkiaan Herra Byron on aika pragmaattinen jätkä - ehkä tyhmä muttei kuitenkaan pöljä.

Tarinan keskiössä pyörähtelee muutamia muitakin henkilöitä, kuten Alice joka on hieman höpsö sivistyneistön suojatti ja Lucian(Lydian serkku) joka on todellinen surullisen hahmon ritari. Lucian yrittää myös haastaa Cashelia samalle viivalle, mutta tilanne osoittautuu hänen osaltaan toivottomaksi. Herra Cashel Byronin äiti ilmestyy jossakin vaiheessa kuvioihin ja häntä voikin pitää keskeisenä hahmona, ehkä jopa ratkaisevana tekijänä(kenties).

Kirjaa ennättää lukea puoleen väliin ennen kuin teksti alkaa kantaa tarinaa eteenpäin. Vuoropuhelut ovat tulvillaan verbaalista akrobatiaa ja välissä jahkaillaan kyllästymisiin asti. Nyrkkeilykuvioita käsitellään pintapuolisesti, joskin riittävässä määrin. Sinällään kirja on helppolukuinen  ja sivut käyvät tiuhaan tahtiin, ainoastaan jokin koukuttava asia siitä puuttuu. Käännöskieli on vanhahtavaa, mutta sitä sinällään sietää. Jotenkin Herra Byronin ammatti vivahtaa Shawn leipälajiin eli näytelmäkirjallsiuuteen, ehkä vain kuitenkin rakentavassa mielessä. Ei suoranaisen tylsä, mutta hieman junnaava kuitenkin. Silti kannattaa lukea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti