Vilhelm Moberg - Raskin perhe

Suomentanut: Eino Palola

Sivumäärä: 526

Kustantaja: Karisto

Painos ja vuosi: 1.painos - 1937

Jos vaatii niin pitää myös pystyä. Vilhelm Moberg oli ruotsalainen kirjailija, jonka tuotantoon kuului niin näytelmät kuin romaanitkin. Hän oli Harry Martinsonin ja Eyvind Johnsonin aikalainen ja hänen paras kausi lienee 40-50 luvuilla. Hänen ehkä tunnetuin kirjallinen tuotoksensa on laajahko kirjasarja Maastamuuttajat, joka käsittelee ruotsalaisten muuttoa Yhdysvaltoihin tuhatkahdeksansataaluvun puolivälissä. Vaikka Moberg ei koskaan saanut kirjallisuuden Nobel-palkintoa, niin mielestäni hän on kyllä esim. Martinsonin veroinen kirjailija. Itseltäni löytyy kyllä Maastamuuttajatkin, mutta päätin kuitenkin lukea tämän Mobergin esikoisromaanin Raskin perhe, joka ilmestyi alun perin jo 20-luvulla. Se käsittelee ruotusotilaan perhettä ja elämää, seuraten niitä kolmisenkymmentä vuotta.

Ruotujakolaitos perustettiin Kaarle XI:n toimesta jo 1680 luvulla, ja se oli tavallaan ammattiarmeija. Tässä tietty määrä talonpoikia oli velvollisia kustantamaan ruotusotamiehelle torpan ja pienehkön maatilkun, jolla ruotusotamies elätti itsensä ja perheensä - sodan ja rauhan aikana. Lisäksi valtio maksoi ruotusotamiehelle vaihtelevan suuruista palkkaa, joka oli pienehkö mutta riittävä perheen elatukseen. Ruotujako systeemi jatkuikin melko pitkään ja vasta vuonna 1901 se lakkautettiin, jolloin siirryttiin asevelvollisuusarmeijaan. Tietysti jo aiemmin Ruotsi-Suomessa jouduttiin järjestelmästä luopumaan, koska Ruotsi hävisi sodassa Suomen maa-alueet Venäjälle.

Tarinan keskeinen henkilö on renkipoika Gustav, joka riitautuu isäntäsä kanssa ja lyö tätä suutuspäissään. Hänen täytyy peloissaan karata ja hetken hän luuleekin tappaneensa isännän, mutta pian helpotuksekseen huomaa isäntänsä olevan kunnossa. Tässä yhteydessä Gustav ehkä hieman hätäisestikin värväytyy ruotuväkeen ja saa itselleen uuden sukunimen  Rask, ja muuttaa torppaan numero 132. Kuinka ollakaan hänen renkikaverinsa tästä tietämättään liittyy myös ruotuun ja hänestä tuleekin Raskin pidempiaikainen ystävä ja sotilastoveri (Klang).

Vaikka Gustav oli renkinä varsinainen tappelupukari ja kuumakalle, oli hän silti maineeltaan karski ja kunniallinen mies. Palvelukseen astuessaan ja palvellessaan rykmentissä, hänestä ei voi sanoa moitteen sanaa. Sen sijaan hänen kaverinsa Klang on kaikkea muuta, juoppo ja naisten hakkaaja. Näitä kahta voidaankin verrata useassa kohden ja kaikesta päätelleen Rask onkin pitkälti mies paikallaan. 

Rask menee naimisiin köyhän mutta ahkeran ja luotettavan Iidan kanssa, joka työskentelee saman ruodun eräällä torpparilla. Kyseinen torppari on pitkään havitellut Iidaa itselleen ja joutuu pian vetämään lyhyemmän korren. Tästä kehkeytyykin pitkä juopa Raskin ja torpparin välille, johtuen lopulta melko dramaattisiinkin seurauksiin. Vaikka Rask onkin kunniallinen ja suoraselkäinen sotilas, ei hän kuitenkaan miehenä ja perheen isänä pysty olemaan läheskään niin nuhteeton. Hän haparoi elämässään kaikenlaisin verukkein, yleensä syyllinen on vanha vihtahousu, eli perkele joka miestä vie ja viekottelee. Mies on lopulta heikkona naisiin.

Koska tapahtumat sijoittuvat 1870-1900 lukujen haarukkaan (eli ruotujakojärjestelmän loppu aikoihin), ei Raskin tarvitse koskaan oikeaan sotaan lähteä, vaan lähinnä erilaisille leireille ja sulkeisharjoituksiin. Sotamies Raskille siunaantuukin suuri perhe, jossa koetaan ylä- ja alamäkiä. Tarinassa tutustutaan tavalliseen elämään ja arkeen, mitä haasteita ja vaikeuksia esim. pula-aika tuo tullessaan. Kuinka elämää värittää iloiset ja surulliset perhetapahtumat, ja kuinka vaikeuksienkin kautta on mahdollisuus aina selvitä. Kirjan pääteemoja lienevät miehinen mustasukkaisuus, naisellinen kateus ja yleinen halpamaisuus.

Kuvassa Vilhelm Moberg kuusikymmentäluvun loppupuolella(lähde Wikipedia).

Sotilaselämän kuvailu jää sinällään melko vähäiseksi, mutta toisalta tämä korvautuu melko äijädraamallisillakin käänteillä. Itselleni tulee kirjasta mieleen F. E. Sillanpään teksitit. Kirjan hahmot ovat intohimoisia ja järjestävät melko näyttäviäkin kohtaamisia. Erityisesti tulistumista ja raivontunteita esiintyy melko seikkaperäisestikin ja toisaalta osaamattomuus kohdata vaikeita tilanteita. Aika huonosti kouluttamattomat ihmiset osaavat hallita tunteitaan ja tekojaan. Raskin perhe on erittäin hyvä ja maanläheinen kirja, joten uskoisin että se puhuttelee valtaosaa suomalaisistakin lukijoista (vielä tänäpäivänäkin). Vilhelm Moberg pääsee lähelle tavallista ihmistä ja elämää, eikä monellakaan elämänalueella jätä lukijaansa kylmäksi. Ehkä ihmiset ovat jopa hieman karikatyyrisia, joskaan ei ihan mauttoman överisti. Kirjailija itse vietti elämänsä viimeiset vuodet alakuloisena ja selvästi masentuneena, johon hän lopulta menehtyikin vuonna 1973.